![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/a.kansi_.jpg\")
<\/p>\nViggo Wallensk\u00f6ld (s.1969) on tunnettu kuvataiteilijana ja kirjailijana. Ars Fennica ehdokkuus 2021, vuoden nuori taitelija 2005, teoksia useissa merkitt\u00e4viss\u00e4 kokoelmissa Suomessa ja ulkomailla. Alkuvuodesta julkaistu kirja \u201dNeuroosit ja traumat Anatolij D. Mbdrinovin tutkimuksia\u201d <\/i>(Siltala) on h\u00e4nen viides kirjallinen teoksensa.<\/p>\n
<\/p>\n
Kuvitteellinen sienitieteilij\u00e4 Anatolij D. Mbdrinov on tehnyt tutkimuksiaan jo Wallensk\u00f6ldin aiemmissa kirjoissa. Kaikkien teosten tyylilaji hillit\u00f6n hyberbola \u00e4\u00e4rimmilleen paisutettuna \u2013 huumoria ja viel\u00e4 mustempaa huumoria leikittelev\u00e4n kepe\u00e4sti kirjoitettuna. Wallensk\u00f6ld on ehdottoman omaper\u00e4inen kirjoittaja, jolle ei l\u00f6ydy kotimaisesta kirjallisuudesta vastinetta. Daniil Harms ja Jorge Luis Borges voisivat absurdiudessaan olla sukulaissieluja.<\/p>\n
Olen kirjoittanut Raymond Carverin esseest\u00e4 napatun m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n t\u00e4nne aiemminkin, mutta k\u00e4rsii sen nostaa t\u00e4h\u00e4n j\u00e4lleen: \u201dJokainen suuri tai edes hyv\u00e4 kirjoittaja rakentaa oman, omintakeisen maailmansa. On kyse tyylist\u00e4, mutta ei yksin siit\u00e4. Kaikessa mit\u00e4 kirjailija kirjoittaa, tulee olla h\u00e4nelle ominainen ja kiistaton leima. H\u00e4nen maailmansa, ei kenenk\u00e4\u00e4n muun. T\u00e4m\u00e4 erottaa kirjailijat toisistaan. Ei lahjakkuus. Sit\u00e4 kyll\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. Mutta kirjailija, jolla on erityinen n\u00e4k\u00f6kulma ja kykenee t\u00e4m\u00e4n esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n taiteellisessa muodossa; t\u00e4llainen kirjailija saattaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 pitk\u00e4llekin.\u201d<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/IMG_3733.jpg\")
<\/p>\n
Neuroosit ja traumat on henkil\u00f6galleria hulluista, mielenvikaisista ja viel\u00e4 hullummista. Teksteiss\u00e4 liikutaan luostareiden, sairaaloiden, parantoloiden, punajuuripeltojen ja lanttukasvattomoiden maailmassa, kaupungit ja maaseudun tasangot ovat tarinoiden kehyksen\u00e4. Jossain saattaa n\u00e4hd\u00e4 \u201dsavuavan junan kuin piippua polttavan k\u00e4\u00e4rmeen.\u201d<\/p>\n
Yksitt\u00e4iset henkil\u00f6kuvat pit\u00e4v\u00e4t rakennetta ja tarinalinjoja kasassa. Kaunokirjallisen tekstin kuvitus on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaativaa, sen on tavoitettava tekstin henki ja annettava sille oma lis\u00e4arvonsa. Wallensk\u00f6din kuvitus tuo hykerrytt\u00e4v\u00e4n lis\u00e4n kirjan teksteihin. N\u00e4in h\u00e4n kuvaa traumaattista henkil\u00f6\u00e4.<\/p>\n
\u201dTraumaattinen on veike\u00e4 siit\u00e4kin syyst\u00e4, ett\u00e4 periaatteessa h\u00e4nen ei pit\u00e4isi olla elossa lainkaan. H\u00e4n uhmaa kaikkia luonnonlakeja. H\u00e4n voi olla lihava ja hyv\u00e4ntuulinen, vaikkei ole sy\u00f6nyt miesmuistiin. H\u00e4n saattaa olla my\u00f6s laiha kuin riuku, mutta sy\u00f6d\u00e4 kymmenen hengen illallisen tuosta vaan \u2013 ja valittaa sen p\u00e4\u00e4lle n\u00e4lk\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kaikki vika on traumaattisen p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Tosiasioilla ei ole t\u00e4m\u00e4n kanssa mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4.\u201d<\/p>\n
Neuroosien l\u00e4hdett\u00e4 kirjailija etsii kissoista, oppiarvoista ja Kardanian asuinalueista. Naisten neuroosit ovat kaikki yhden ja saman tahon aiheuttamia: \u201dt\u00e4m\u00e4 taho on Fevenov-Paradisovin suku. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 neuroosimoottorina toimii 45-vuotias Igor Fefenov-Paradisov, joka ensin hurmaa naiset nuorimmasta vanhimpaan ja sen j\u00e4lkeen sumuttaa nestem\u00e4ist\u00e4 neuroosia s\u00e4ihkysilmiin.\u201d Luvussa Neuroosit \u2013 mit\u00e4 ne ovat? <\/i>selvi\u00e4v\u00e4t ensimm\u00e4iset oireet.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/IMG_3732-1.jpg\")
<\/p>\n
\u201dNeuroottinen ihminen v\u00e4p\u00e4tt\u00e4\u00e4. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on v\u00e4p\u00e4tyst\u00e4. Sit\u00e4 on siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n katsoa. Neuroottisella ihmisell\u00e4 ei ole puolisoa, sill\u00e4 puolisot eiv\u00e4t kest\u00e4isi seurata v\u00e4p\u00e4tyst\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen. Neuroottinen ihminen ei ole oppinut k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 h\u00e4n on liian neuroottinen kyet\u00e4kseen harjoittelemaan. Mit\u00e4\u00e4n muutakaan h\u00e4n ei kykene tekem\u00e4\u00e4n. Ei h\u00e4n osaa lukea, ei kirjoittaa, ei laskea, ei sy\u00f6d\u00e4 sormin eik\u00e4 haarukalla. H\u00e4n ei kykene mihink\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on t\u00e4ysin kyvyt\u00f6n joka suhteessa.\u201d<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/IMG_3736.jpg\")
<\/p>\n
Esipuheessaan Anatolij D. Mbdrinov sanoo muun muassa n\u00e4in: \u201dMielest\u00e4ni vahingonilo on aliarvostettu henkinen nautinto. Toisten ep\u00e4onnistuminen on aina antanut minulle sanoinkuvaamatonta iloa, enk\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 miksi sit\u00e4 pit\u00e4isi h\u00e4vet\u00e4. Parasta on pullollinen hyv\u00e4\u00e4 portviini\u00e4 kunnon h\u00e4v\u00e4istyksen j\u00e4lkeen; kauniisti h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4 kev\u00e4tilta, l\u00e4heisen katedraalin kellojen soitto ja mieless\u00e4 iloa tuottava viattoman k\u00e4rsim\u00e4 v\u00e4\u00e4ryys.\u201d<\/p>\n
\u201dEi muuta kuin kirjan kanssa tutkimusmatkalle! Hei sin\u00e4 homeparta siell\u00e4! Her\u00e4\u00e4!”<\/p>\n
\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n
Blogin ekstralinkit<\/p>\n