{"id":6798,"date":"2024-09-17T16:29:21","date_gmt":"2024-09-17T13:29:21","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=6798"},"modified":"2024-09-17T16:29:21","modified_gmt":"2024-09-17T13:29:21","slug":"dinosaureeni-isalle-omistettu-esikoinen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=6798","title":{"rendered":"Dinosaureeni \u2013 is\u00e4lle omistettu esikoinen"},"content":{"rendered":"

Sami Oskari Lahtisen tuore esikoisteos Dinosaureeni <\/i>(AULA & CO 2024) perkaa autofiktion k\u00e4sitett\u00e4 perusteellisesti. Romaani on kirja romaanin kirjoittamisesta ja avoimesti tekij\u00e4ns\u00e4 oloinen. N\u00e4in teksti vakuuttaa, pohtii perusteluitaan ja kyseenalaistaa silti kaikkea kirjoitettua.\u00a0<\/span><\/p>\n

\"\"
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti.<\/figcaption><\/figure>\n

Takakansi tiivist\u00e4\u00e4 teemaa: \u201dIs\u00e4n kuoltua Jussi huomaa, ettei osaa surra. Ajatus j\u00e4\u00e4 vaivaamaan, ja Jussi ryhtyy etsim\u00e4\u00e4n is\u00e4\u00e4ns\u00e4 kirjoittamalla lapsuudenmuistoistaan novelleja. Kirjailijanaapurin rohkaisemana h\u00e4n huomaa pian kirjoittavansa kirjaa is\u00e4st\u00e4, pojasta ja n\u00e4iden v\u00e4lisest\u00e4 tilasta.\u201d Aihe sin\u00e4ns\u00e4 on \u201dikuinen\u201d, mutta Lahtinen k\u00e4sittelee sit\u00e4 varsin oma\u00e4\u00e4nisesti.<\/p>\n

Novellipohjaista romaanin rakennetta on k\u00e4ytt\u00e4nyt esikoisessaan esimerkiksi Riku Korhonen: Kahden ja yhden y\u00f6n tarinat (Sammakko 2003). Ratkaisu toimii, Lahtisen kohdalla jopa niin, ett\u00e4 Dinosaureenin fragmentaarisesta rakenteesta muodostuu kokonaisuutta kuljettava ja j\u00e4sent\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

Autofiktio (tai biofiktio) proosan lajityyppin\u00e4 lienee nyky\u00e4\u00e4n kaiken k\u00e4ytetyin. Lahtisen esikoisesta olisi ollut vara karsia muutama tarinan kannalta turha r\u00f6nsy (esimerkiksi makaronilaatikosta pit\u00e4v\u00e4 Felix, joka halusi ateriansa aina ketsupilla) mutta kiteytet\u00e4\u00e4n lopputulos n\u00e4in: Dinosaureeni hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kliseisen ilmaisun tarinasta sipulin kuorimisen ja kerroksellisuuden vertauksena hienosti ja hallitusti. Kohtaus kohtaukselta tarina syvenee ja saa lis\u00e4\u00e4 s\u00e4vyj\u00e4.<\/p>\n

Romaani l\u00e4htee liikkeelle tilanteesta, jossa poika ripottelee is\u00e4ns\u00e4 tuhkat Kymijokeen. Lahtinen pirstaloi kirjan rakenteen nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, takaumiin ja tulevaan: \u201dTied\u00e4n nyt, miten kirja p\u00e4\u00e4ttyy. Samalla minulle selvisi my\u00f6s, mist\u00e4 se alkaa. \/\u2026\/ Minulle on nyt lopultakin yhdentekev\u00e4\u00e4, onko kertomukseni totta. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 tieto siit\u00e4, mik\u00e4 tosiasioiden joukko minut t\u00e4h\u00e4n toi, vaan se, mihin p\u00e4\u00e4t\u00e4n t\u00e4st\u00e4 jatkaa.\u201d\u00a0<\/span><\/p>\n

\"\"
Sami Oskari Lahtinen. Kuva: Pinja Norrlin.<\/figcaption><\/figure>\n

Dinosaureenissa itse teksti on perusteiltaan toimivaa, toisaalta tarinan kuljetuksen sujuvaa \u201dperuskauraa\u201d, mutta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s syvempi\u00e4 aforistisia kiteytyksi\u00e4, joita kelpaa lukea ja ajatella toiseenkin kertaan: \u201dMaailma on kuin tyyni j\u00e4rven pinta, ja min\u00e4 olin leip\u00e4kivi. Ja \u2013 viel\u00e4 hetken \u2013 hitaasti loittonevat renkaat osoittavat minun k\u00e4yneen t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d\u00a0<\/span><\/p>\n

Teos on aikalais- ja ihmissuhderomaani. Is\u00e4n ja pojan suhde \u2013 tai paremminkin pojan ja is\u00e4n, on tarinan ydin, jota kaikki kirjoitettu palvelee. Joku voisi k\u00e4sitell\u00e4 kipe\u00e4\u00e4 aihetta traumaattisesti, syyt\u00f6sten v\u00e4ritt\u00e4mist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista. Dinosaureenin metodi on: \u201dN\u00e4yt\u00e4, \u00e4l\u00e4 selit\u00e4\u201d Kiihkoton, jopa lempe\u00e4 asenne koituu romaanin suurimmaksi emotionaaliseksi ansioksi.<\/p>\n

Vierastin aluksi romaanin nime\u00e4, joka ei avaa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, mutta tuo mieleen takavuosien telkkasarjojen suosikkin\u00e4yttelij\u00e4n Tenho Saur\u00e9enin. Ja nyt, viimeiset sivut luettuani, pit\u00e4\u00e4 sanoa, ett\u00e4 nimi kuittaa ep\u00e4ilyni ja nousee koko tarinan avainsanaksi. Joskus sytytyslanka palaa pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Lahtinen pohtii kirjoittamiaan rivej\u00e4: \u201dEn l\u00f6yt\u00e4nyt niist\u00e4 etsim\u00e4\u00e4ni lohtua, eiv\u00e4tk\u00e4 ne asettaneet el\u00e4m\u00e4\u00e4ni uuteen valoon tai p\u00e4\u00e4st\u00e4neet minua pahasta. Mutta niill\u00e4 on \u00e4\u00e4ni, ja niiden kautta my\u00f6s minulla.\u201d Ja hilkkua ennen viimeisi\u00e4 sivuja: \u201dKirjoitin viimeiset rivit taas, mutta nyt uskoakseni viimeist\u00e4 kertaa.\u201d<\/p>\n

Teoksen lopetus kuittaa tarinan komeasti. Kirjan p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t repliikit avaavat romaanin ytimen ja emotionaaliset j\u00e4nnitteet vaikuttavan eleett\u00f6m\u00e4sti. Viimeisille nelj\u00e4lle sanalle latautuu aivan poikkeuksellinen teho. Perhedynamiikka ja varhainen suhde vanhempiin muokkaa meit\u00e4 kaikkia. Dinosaureenin tarina ei ole se tavallisin. Vahva lukusuositus.<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026..<\/p>\n

Ekstralinkit<\/p>\n

1. Minna Marsh: romaanissa is\u00e4n ja tytt\u00e4ren rankka suhde<\/a><\/p>\n

2. Viggo Wallensk\u00f6ld: Neuroosit ja traumat<\/a><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026..<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sami Oskari Lahtisen tuore esikoisteos Dinosaureeni (AULA & CO 2024) perkaa autofiktion k\u00e4sitett\u00e4 perusteellisesti. Romaani on kirja romaanin kirjoittamisesta ja avoimesti tekij\u00e4ns\u00e4 oloinen. N\u00e4in teksti vakuuttaa, pohtii perusteluitaan ja kyseenalaistaa silti kaikkea kirjoitettua.\u00a0 Takakansi tiivist\u00e4\u00e4 teemaa: \u201dIs\u00e4n kuoltua Jussi huomaa, ettei osaa surra. Ajatus j\u00e4\u00e4 vaivaamaan, ja Jussi ryhtyy etsim\u00e4\u00e4n is\u00e4\u00e4ns\u00e4 kirjoittamalla lapsuudenmuistoistaan novelleja. Kirjailijanaapurin […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3,70,123,124],"tags":[2342,2507,2525,2526],"class_list":["post-6798","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus","category-kirjat","category-lukeminen","category-psykologinen-realismi","tag-aula-co","tag-autofiktio","tag-dinosaureeni","tag-sami-oskari-lahtinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6798","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6798"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6798\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6802,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6798\/revisions\/6802"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6798"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6798"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6798"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}