{"id":784,"date":"2010-04-23T11:52:09","date_gmt":"2010-04-23T08:52:09","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=784"},"modified":"2010-04-23T12:16:42","modified_gmt":"2010-04-23T09:16:42","slug":"nerouden-lyhyt-oppimaara","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=784","title":{"rendered":"Nerouden lyhyt oppim\u00e4\u00e4r\u00e4"},"content":{"rendered":"

Harva rohkenee tunnustaa omia ansioitaan julkisesti. Kissanh\u00e4nn\u00e4n nostajia katsotaan alta kulmain. Meill\u00e4p\u00e4in \u201dEi tehr\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ny numeroo\u201d<\/em>, tai kannustusta omakehuun saa korkeintaan k\u00e4\u00e4nteisesti: \u201d\u00c4l\u00e4 v\u00e4h\u00e4ttele ittees, kyll\u00e4 muut siit\u00e4 huolen pit\u00e4\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n

\"William<\/p>\n

Nihil Interitin k\u00e4\u00e4nn\u00f6ssarjassa julkaistiin vuonna 1999 William Carlos Williamsin<\/em> (1883 – 1963) runoja Markus J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen suomentamana. Williamsin ensimm\u00e4inen kustannettu kokoelma ilmestyi 1917. Yhtym\u00e4kohdat Ezra Poundiin, Marianne Mooreen<\/em> ja Wallace Stevensiin<\/em> olivat ilmeisi\u00e4. Kaikki he ravistelivat amerikkalaista runoutta perinpohjin ja painoivat sormenj\u00e4lkens\u00e4 my\u00f6s eurooppalaiseen modernismiin.<\/p>\n

Williamsin kirkkaaksi leikatut runokuvat liikuttavat tunteita enemm\u00e4n kuin sentimentaalinen maalailu. H\u00e4n sanoo itse: \u201dJos haluat sanoa jotakin, kuvaa konkreetteja esineit\u00e4, \u00e4l\u00e4 sotkeudu ideoihin.<\/em>\u201d Williamsin k\u00e4\u00e4nn\u00f6svalikoiman nimi on Kev\u00e4t ja kaikki<\/em>. Sen esipuheessa Anselm Hollo<\/em> kertoo miten Williamsin runoissa tiivistyy proosaa paremmin ja taloudellisemmin, tyylikk\u00e4\u00e4mmin ja monipuolisemmin se, mist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 viime k\u00e4dess\u00e4 on kysymys.<\/p>\n

Olen karttanut blogissani kritisointia, kirjallisuuden ja muidenkin ilmi\u00f6iden. En silti malta olla huomioimatta t\u00e4m\u00e4naamuisen Hesarin kritiikki\u00e4 Juhani Ahvenj\u00e4rven<\/em> tuoreesta Liituvarjo<\/em> -kokoelmasta. Siin\u00e4 kriitikko n\u00e4kee Ahvenj\u00e4rven tekstin minimalismina, jossa \u201dOikein mik\u00e4\u00e4n ei rohkaise perehtym\u00e4\u00e4n.\u201d Tarjoillaan siis h\u00e4nelle yksi modernin runon kuuluisimmista klassikoista vuodelta 1923. (Ehk\u00e4 Williams on oikeassa, t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n postmoderni runo usein sotkeutuu ja sokeutuu itsetarkoituksellisiin ideoihinsa.)<\/p>\n

Punaiset kottik\u00e4rryt<\/p>\n

niin paljon \/ on kiinni \/\u00a0 sadeveden lasittamista \/\u00a0 punaisista \/ kottik\u00e4rryist\u00e4 \/ valkoisten kanojen \/ vierell\u00e4.<\/p>\n

Annetaan viel\u00e4 Williamsin kertoa mist\u00e4 nerouden pohjimmainen olemus kumpuaa. Seh\u00e4n on silkkaa iloa! Runon nimi on Danse russe.<\/p>\n

Jos min\u00e4 kun vaimoni nukkuu \/ ja vauva ja Kathleen \/ nukkuvat \/ ja aurinko on tulenvalkoinen kiekko \/ silkkisumussa \/ hohtavien puiden yll\u00e4, \/ jos min\u00e4 pohjoishuoneessani \/ tanssin alasti, irvokkaasti peilin edess\u00e4 \/ heiluttaen paitaa p\u00e4\u00e4ni ymp\u00e4ri \/ ja laulan pehme\u00e4sti itselleni: \/ \u201dOlen yksin, yksin. \/ Synnyin olemaan yksin, \/ minun on paras olla niin!\u201d \/ Jos ihailen k\u00e4sivarsiani, kasvojani, \/ olkap\u00e4it\u00e4ni, kupeitani, takapuoltani \/ laskettuja keltaisia kaihtimia vasten: \/ kuka voi sanoa etten \/ ole perhekuntani onnellinen nero?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Harva rohkenee tunnustaa omia ansioitaan julkisesti. Kissanh\u00e4nn\u00e4n nostajia katsotaan alta kulmain. Meill\u00e4p\u00e4in \u201dEi tehr\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ny numeroo\u201d, tai kannustusta omakehuun saa korkeintaan k\u00e4\u00e4nteisesti: \u201d\u00c4l\u00e4 v\u00e4h\u00e4ttele ittees, kyll\u00e4 muut siit\u00e4 huolen pit\u00e4\u00e4.\u201d Nihil Interitin k\u00e4\u00e4nn\u00f6ssarjassa julkaistiin vuonna 1999 William Carlos Williamsin (1883 – 1963) runoja Markus J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen suomentamana. Williamsin ensimm\u00e4inen kustannettu kokoelma ilmestyi 1917. Yhtym\u00e4kohdat Ezra […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[482,262,343,63,130,411,254],"tags":[490,484,489,487,488,485,486,483],"class_list":["post-784","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-amerikkalainen-runous","category-blogit-ja-postaukset","category-kirjallinen-estetiikka","category-kirjoittamisen-ideat","category-runous","category-suomennokset","category-unohdettujen-runojen-klinikka","tag-danse-russe","tag-ezra-pound","tag-juhani-ahvenjarvi","tag-kevat-ja-kaikki","tag-liituvarjo","tag-marianne-moore","tag-wallace-stevens","tag-william-carlos-williams"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/784","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=784"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/784\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":790,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/784\/revisions\/790"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=784"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=784"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=784"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}