Perjantairunossa Tolstoin terveiset

Lokakuu satakaksi vuotta sitten. Leo Tolstoi tekee kuolemaa. Hänellä on ollut elämässään tunnuslause, jonka hän yrittää vielä kirjoittaa muistikirjaansa. Kynä kirpoaa kädestä.

Onko sinulla jokin niin tärkeä ajatus, että siitä riittäisi elämän ohjenuoraksi? Kyllä – ajatus on kliseinen. Ja juuri siinä on sen voima, harvat ajatukset kykenevät kiteytymään ikuisiksi. Kun kliseen murskaa ja purkaa, alkaa syvyys löytyä.

Leo Tolstoi (1828 - 1910)

Lokakuu 1910

maailman kuuluisin kirjailija poistuu kotoaan Jasnaja Poljanasta

ja nousee junaan viimeiselle matkalleen.

Kymmenen päivää myöhemmin hän tekee kuolemaa

asemapäällikön kurjassa mökissä Astapovon kylässä.

Hänet on kannettu ulos kolmannen luokan kylmästä vaunusta,

muuttolinnut ovat lähteneet ja keuhkokuume

alkaa kuoriutua kylkiluiden pesässä.

82-vuotias Leo T. kohoaa kuumetikkaille ja näkee Kaukasian lumihuiput.

Päiväkirjaan on jäänyt hänen viimeinen lauseensa, kesken-

katkennut: Fais ce que dois, adv…

Lokakuu yli sata vuotta myöhemmin. Nämä rivit tavoittavat

S. Beckettin ajatuksen: sanatkin jättävät meidät, ja siinä onkin kaikki.

Fais ce que dois, advienne que pourra

– tee mitä täytyy, kävi miten kävi.

………………………………………………………………………………………..