Valtakunnallinen lukuviikko järjestetään 20.–26.4.2026. Tämän vuoden teemana on lukemaan oppiminen otsikolla ”Lukeminen on juhla”. Lukukeskuksen 2024 julkaiseman tiedon mukaan enää 56 prosenttia suomalaisnuorista saavuttaa vähintään tyydyttävän lukutaidon tason. Miten se määritellään, onkin sitten eri kysymys. Tutkimuksen mukaan vain noin puolella nuorista on työelämän ja jatko-opintojen kannalta riittävä lukutaito. Maailmanlaajuisia perusprosentteja löytyy netistä.
Unescon mukaan viidesosa eli 20,6 prosenttia maailman väestöstä oli lukutaidottomia vuosituhannen alussa. Tilanne on parantunut merkittävästi, vuonna 1980 lukutaidottomien osuus oli vielä yli 30 prosenttia.
Tilasto kertoo keskiarvoista. Nigerin naisista reilut 10 prosenttia osaa lukea. Miehet pärjäävät hieman paremmin. Sierra Leone, Gambia, Afganistan ja Senegal yltävät jo yli parinkymmenen prosentin. Afrikan tilanne paranee koko ajan, enää noin kolmannes kokonaisväestöstä on lukutaidottomia.
Hesari julkaisi taannoin seitsemän asiaa, joista kannattaa iloita. Äärimmäisen köyhyyden vähentyminen oli ykkösenä. Ja seuraavana tieto, että lasten koulunkäyntimahdollisuudet paranevat: ”Vuonna 2000 maailmassa oli vielä sata miljoonaa lasta, jotka eivät päässeet kouluun. Nyt heitä on 57 miljoonaa. Yli yhdeksänkymmentä prosenttia maailman nuorista aikuisista osaa nykyään lukea.”
Lukutaito on suhteellinen käsite. OECD:n Pisa-hankkeen mukaan se tarkoittaa ”Kirjoitettujen tekstien ymmärtämistä, käyttöä ja arviointia lukijan omien tavoitteiden saavuttamiseksi, tietojen ja valmiuksien kehittämiseksi sekä yhteiskuntaelämään osallistumiseksi.”
Jutun alussa esitettyyn ongelmaan tarvitaan jo funktionaalista ja digitaalista lukutaitoa, joka merkitsee, että lukija osaa tulkita ja arvioida lukemaansa riippumatta tekstilajista, sen tyylistä ja alustasta.
Arvottavan lukemisen taito on avain kaiken kyseenalaistamiseen. Myös omien ja oikeina pitämiensä mielipiteiden. Olen päätynyt yksinkertaiseen kliseeseen: koko maailman muuttamiseen tarvitaan fiktiota, kaunokirjallisia maailmoja, jotka paljastavat inhimillisten totuuksien syvimmän olemuksen.
Lopuksi lukemisen perusasioihin. Tempaisen sen taas kerran 365 tekstin kokoelmastani Babel. 365 runon teksteistä löytyy vastaus maailman kaikkiin kysymyksiin. Luku- ja kirjoitustaitoonkin.
Säkeiden summa saattaa olla mitätön, vähän
kuin hatullinen linnunlaulua lumisateessa tai
lentämisen ilo unen todellisuudessa – miten haluat,
tärkeintä on Troijan porteille hyljätty hevonen:
”Lukutaidon merkitystä voi todistaa Liberiassa,
nyt esitellään Buchananin ja Yarwarleen äitikerholaisia.
He opiskelevat Naisten Pankin tuella.
Samalla näkee, kuinka suuri ylpeyden aihe on
oman nimen kirjoittaminen. Se on aivan toista
kuin asiakirjoihin painettu peukalonjälki.”
………………………………………..
Blogin ekstralinkit
1. Maailman tärkein sana (postaukseni vuosien takaa)
2. Toinen ”iäisyysjuttu”: Terveiset kirjaston viinikellarista
…………………………………………
