Lauantain kirkkoreissu ja Ateenan kissat

Parin korttelin päästä löytyy Eleftheriosin katedraali. Viime sunnuntaina vierailin uppo-outona häissä. Mummuosaston kertoman mukaan sulhanen oli Albaniasta. Morsiamen oletin olevan täkäläisiä, mutta sehän on suvussa vähemmän merkittävää… oletan. Mutta on totta, että kamera jää matkasta aina tärkeimpien tapahtumien kohdalla.

Ateena, Eleftherios, 13.11.2010

Uudemman kirkkoreissun kohdalla ihmetyttää vain ”kirkkoväärtin” käytös. Hän kauhoo pitkiä, palavia tuohuksia ja painaa ne sammutuskulhoon vaikka uusille olisi vielä hyvin tilaa. Miten nyt käy esirukouspyyntöjen lepattavien liekkien ja keskenkatkaistujen toiveiden?

Soutsou-kadulle kiertäessä havahdun jälleen siihen, miten keskusta on koirien reviiriä, kaikkialla muualla Ateenaa hallitsevat kissat. Olen nähnyt miten ihmiset palvelevat niitä nöyrästi ja tuovat tyhjille tonteille kasseittain kaupasta kaahittua ruokaa.

Ateenan kissa, Laskaroes-katu 13.11.2010

”Kotona” tutkin kirjahyllyä. Ensimmäinen opus ei tärppää, mutta seuraava antaa ensiaukeamalta sopivantuntuiset säkeet. Miten ne sitten käsittääkin. Sovittelen runon keskeltä reväistyt rivit tähän ja kaadan litran pahvipurkista (1,50 eur) lasillisen viiniä. Näin kirjoittaa Juuli Niemi kokoelmassaan Pitkästä ilosta (Otava 2005).

Tässä maassa miehet ihailevat tyttöjä,
jotka ovat vielä itsenäisempiä kuin heidän kissansa,
nuolevat itsensä puhtaaksi ennen nukkumaanmenoa.

3 Replies to “Lauantain kirkkoreissu ja Ateenan kissat”

  1. En suosittele tuon kissan lähelle menemistä. Sitä paitsi tuo kissa voi oppia kiristämään ruokansa: puren ja raavin naamasi ellet anna sapuskaa. Hurjan näköinen otus!

  2. Ehkä katti on kissalauman kunkku.
    Illalla oli jo aikas hämärää, kun kymmenkunta kissaa voimisteli kadunvarren muurilla. Kyseinen vihreäsilmä oli ainoa josta sai skarpin kuvan, kun se vain tuijotti kiinteästi takaisin. Kissoja löytyy joka kulmasta, raidoilla ja ilman, kaikissa mahdollisissa väreissä…

  3. Aikamoinen kuvien kontrasti: kirkko ja kissa. By the way: Kyllä ne esirukoukset onneksi kuullaan ilman tuohuksiakin. Onpas kirkossa pramea kattokruunu. Siinäkin on valoilla kontrastia: herkät, ohuet, lepattavaa ja luonnollista valoa ympärilleen luovat tuohukset ja kirkas, kristallien säkenöintiä korostava keinotekoinen sähkövalo.
    Minä niin yritän täällä Suomessa muistaa hämyisinä marraskuun iltoina nauttia välillä kynttilänvalosta. Hienoa, että te voitte siellä nauttia myös auringonvalosta ja lämmöstä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!