RAKKAUS

Ei miljoonabudjettia, ei erikoistehosteita, ei mykistäviä maisemia, ei vauhtia, ei fantasiaa, ei osoittelua, ei kannanottoja, ei lavasteita, ei glamouria, ei kohunäyttelijöitä, ei mitään ylimääräistä.

”Olen onnellinen, että onnistuin tekemään jotain näin yksinkertaista”, sanoo Michael Haneke elokuvastaan RAKKAUS. Yhdysvaltain elokuva-akatemia palkitsi juuri itävaltalaisohjaajan työn parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla.

Michael Haneke: Rakkaus (2012)

Olin vähällä kirjoittaa aloituslistaani: ei kauniita näyttelijöitä. Se olisi ollut silkka vääryys. Toisessa pääosassa näyttelevä 86-vuotias Emmanuelle Riva hehkuu tyyntä kauneutta ja sisäistä valoa ennen lopullista luhistumistaan.

”En koskaan tee elokuvia väittääkseni tai osoittaakseni jotain, eikä tämäkään tarina kerro yhteiskunnallisista epäkohdista vaan kahdesta ihmisestä. Kaikki olennainen tapahtuu heidän kodissaan.”

Vauhdikkain kohtaus syntyy, kun valokuilun ikkunasta lennähtää kyyhkynen sisään toistamiseen. Kömpelösti liikkuva Jean-Louis Trintignant koettaa vangita linnun huovan sisään. Huomatkaa myös alun upea otos: väki kerääntyy saliin odottamaan konsertin alkua – elokuvayleisö tuijottaa yleisöä valkokankaalla. Kuva ei koskaan leikkaa konserttilavalle.

Haneke täyttää maaliskuussa 71 vuotta. Väitän, että tämän elokuvan teko ei olisi nuoremman sukupolven ohjaajalta luonnistunut. Ei sen katsominenkaan kaikilta onnistu. Muutama katsoja poistui sunnuntai-illan näytöksestä kesken elokuvan.

Rankasta aiheestaan huolimatta elokuva välttää sentimentaalisuuden ja patetian. Se vain tapahtuu, puhdas ja kipeä viilto katsojan mieleen. Koin pimeässä salissa silkkaa ahdistusta. Jokainen kuitenkin katsoo elokuvan oman henkilöhistoriansa läpi. Suosittelen lämpimästi. Saattaa nimittäin tovi vierähtää ennen kuin on tilaisuus nähdä yhtä tinkimättömällä otteella tehty elokuva.

2 Replies to “RAKKAUS”

  1. Odotan todella tämän näkemistä. Haneke on loistava ja monipuolinen ohjaaja. Aihe vaikuttaa erityisen koskettavalta.

  2. Tämä pari täällä kävi katsomassa leffan.

    Ollaan kumpikin 67-vuotiaita ja vielä aika hyvässä kunnossa. Tottakai. Muuten ei oltais pystytty kävelemään leffateatteriin.

    Elokuva arvelutti ainakin minua vähän aluksi, että tuleeko siitä outo olo. Ei tullut yhtään. Se oli positiivinen leffa. Oletan että kummallakin on aika realistinen suhde kuolemaan. Kumpikin on jo miettinyt miten selviää jos jompaa kumpaa ei ole. En usko että kumpikaan meistä on kovin ihastunut ajatukseen että joutuu johonkin hoitokotiin. Tietää sen kumminkin että siellä on vastahakoista henkilökuntaa, jonka mielestä vanhat ovat taakka.

    Haneke tuli antaneeksi positiivisen vinkin. Että eletään niin kauan kuin on mahdollista ja sitten ei enää. Ikkunan voi jättää auki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!