Hyviä uutisia – ja huonoja

Torstaina Hesan kirjamessuille. Haastattelu klo 11.30 Kirjakahvilassa. Ottaen huomioon ajankohdan ja ”kuuluisuuskertoimeni”, veikkaan, että paikalla on viisi henkilöä. Ehkä yksi on tullut kuulemaan mitä sanon romaanistani, joka käsittelee ihmisen identiteetin murtumista. Muut neljä ovat istahtaneet levähtämään muuten vain. Näin on ihan hyvä.

Maalaus/detalji: Katja Tukiainen

Messukokemuksien imu on omalta kohdaltani vuosien mittaan hiipunut. Kenties jaksan vielä kierroksen antikvariaattien osastoilla. Messukerrointa niidenkin hinnoissa on, mutta saattaa joku Keltaisen kirjaston löytö mukaan tarttua. Ja tuttujen tapaaminen tai kollegoihin törmääminen on aina ilahdutavaa  – vaikka tulisi vaihdettua vain muutama sana.

Lakonisen postaukseni takana häilyy myös ystävän poismeno. Kirjailijan ja Viita-akatemian ensimmäisen opettajan, Kullervo Järvisen hautajaiset ovat tulevana lauantaina. Mies teki pitkän ja uraa-uurtavan työn luovan kirjoittamisen kouluttajana. Kuolema yllättää aina. Palaan asiaan vielä tuonnempana.

3 Replies to “Hyviä uutisia – ja huonoja”

  1. Hyvää messuvierailua! Toivottavasti kuulijoita on enemmän kuin viisi :).

  2. Messuilla oli mukava käydä, vaikka epäilin asiaa. Jo senkin tähden, että tuulettuminen työhuoneelta tekee hyvää. Yllättävää oli, että hallissa kävi kova kuhina jo ennen kuin messuja oli edes virallisesti avattu.

    Kirjakahvilan esiintymistä seurasi noin 50 henkeä. Sen jälkeen kaksi hellyttävää koulutyttöä halusi tehdä ”haastattelun”, mikä oli erityisen ilahduttavaa! Tämän aamun HS-raadissa Ben Zyskovicz esittää, että kirjailijan työn vähäiset tulot korvaa maine ja kunnia. Tosi on.

    Tein messuilta myös kirjalöydön, tai oikeammin pieni kustantaja tuuppasi sen kouraani. Nuoren Siiri Enorannan Omenmean on monessa suhteessa hämmästyttävä suoritus. Genre on minulle vieras, Tolkienit ja Potterit ovat lukematta. Ja nyt, kun tuli puheeksi, teen järkyttävimmän paljastuksen: en ole koskaan pitänyt Muumikirjoista. Korvasin ne Poikien seikkailukirjastolla, Tuhannen ja yhden yön tarinoilla, Väinö Riikkilän Pertsalla ja Kilulla, Tarzaneilla ja Robinson Cruscoella. Palaan Enorannan kirjaan kuitenkin, kun olen tutustunut siihen junamatkan mittaa paremmin.

  3. Hieno juttu! Minusta tuo viisi olikin etukäteisarviona rutkasti alakanttiin. Ja pääsit oikein haastatteluunkin :).

    Minä olen intohimoinen Potter-fani, samoin pidän Tolkienista ja muumeista – mutta myös muumit ja Tolkienia olen lukenut vasta aikuisena, teini-ikäisenä muumit eivät iskeneet enkä lapsena tainnut niistä edes kuulla. Kyllä potterit kannattaa lukea, kunhan malttaa lukea pari kolme ensimmäistä osaa, ne ovat eniten lastenkirjoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!