Jatkan edellistä päivitystä, jossa kerroin mitä Tampereen Pyynkin Trikoon tehdaskiinteistön kauppa merkitsee vuokralaisille. Jutun ydin löytyy siitä, että muuttoaikataulu oli kohtuuton ja lainvastainen. Aamulehti ja YLE:n alueradio lukivat blogiani ja tekivät aiheesta jutun.
Tilanteeseen saatiin korjaus nopeasti. Itselleni on tärkeintä, että muuttoaikatauluun löytyy joustoa. Myös kohdalleni osoitettu väistötila kiinteistön pohjoissiivessä vaikuttaa hyvältä. Tänään on editoitu romaanikäsistä, joka pitäisi saada kustannustoimittajani lukuun. Iltavuorossa tsekkailen mitä lähtee roskalavalle, mitä jää muuttokuormaan.
Seitsemässätoista vuodessa kertyy kaikkea, mitä on kuvitellut säilyttämisen arvoiseksi: jätesäkillinen mappeja, aikansa eläneitä tietokoneen ohjelmapaketteja, kirjoja kierrätykseen ja turhaa rihkamaa…
Ja silti. Työt ja tavarat, suhteellista on kaikki. Tai lopulta suhteetonta: ”Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!” Ja sama latinaksi: ”Vanitas vanitatum et omnia vanitas.” Muistutus ja aihetta sivuavat säkeeni tulevat kokoelmasta Elämän tarkoitus (Like 2002).
OIKOPOLKUJA
Kuljen missä kuljen, aina vieraassa maassa.
Kaikki tarttuu minuun kuin koiran paska kenkään,
ihmisten hyvä ja huono tuuli kiirehtii kalloni läpi.
Nielen sitruunan siemenen
ja samalla sekunnilla
työntää puu silmuja suustani ulos.
Valo viiltää pisaroita ja kirkastaa
puiden oksilla heilahtavaa helminauhaa.
Minä näen enemmän estetiikkaa
paistopeltiin kiinni palaneissa silakan nahoissa.
Nukkuessani en tiedä, että olen yhä täällä.
Musta öljy meren laineilla on vahva,
siipensä sotkenut lintu heikko.
Olen huoleti, vielä minutkin unohdetaan.
…………………………
Blogin aiemmat ekstralinkit
1. ”Annan määräyksen, että teidän annetaan elää yksi vuosi lisää”
2. ”Elämä ja Tao – onko Jumalaa olemassa?”
………………………