Stigma ja Näkymätön Helsinki

Yaseen Ghaleb (s.1981) on valmistunut Bagdadin yliopistosta 2005 ja asunut Helsingissä vuodesta 2015. Hän kirjoittaa artikkeleita, runoutta ja fiktiota. Ghaleb on verkostoitunut suomalaisiin kirjoittajayhteisöihin ja saanut Taiteen edistämiskeskuksen apurahan esikoisromaanin kirjoittamiseen.

Kannen kuva: Muhaned Durubi

Runokokoelmansa Stigma, Ghaleb kirjoitti asuessaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Kaksikielisen tuplakokoelman (Enostone kustannus 2021) ovat kääntäneet Lauri Vanhala, Andy Willoughby, Kalle Niinikangas & Kasper Salonen. Juuri lukemani kokoelman perusteella uskallan odottaa Ghalebin tulevasta draamateoksesta ”tapausta”. 

Runous on kirjallisuuden avantgardea, kasvukärki, josta uusi versoo. Romaani ilmaisumuotona tavoittaa suuremmat lukijamäärät ja julkisuuden, mutta siinäkin runoilijan kielellinen vahvuus on etu. Juttuni lähti nyt ”latvasta tyveen”, mutta Stigman luettuani olen vakuuttunut myös kirjoittajan rakenteellisten ja tarinallisten elementtien hallinnasta.

Nuoren voiman haastattelussa Ghaleb sanoo: ”Kirjoitan runoutta näyttääkseni rasismin typeryyden ja vastuuttomuuden suurempien ja kohtalollisten asioiden edessä. Olemme kaikki samassa veneessä.” Kun itse tiivistän lukukokemukseni vahvimman tunteen, se kiteytyy yhteen lauseeseen: Stigman takana on pakottava ilmaisun tarve ja elämän jatkumon voima. 

Stigma on ”kerronnallinen” kokonaisuus, joka hyödyntää draaman kaarta. Kokoelma avaa meille näkökulman, joka ei uutisten ja tilastojen takaa paljastu. Mitä ”sivullinen” kirjoittaja tiivistää riveilleen suomalaisesta yhteiskunnasta. Mitä se merkitsee globaalista kulmasta katsottuna? Rankoista kokemuksista, ironiasta ja mustasta huumorista huolimatta – tässä kokoelmassa on jotain raikasta ja tuulettavaa. 

 

Ghaleb avaa syvästi inhimillisen näkökulman, joka jää niin monilta arjessa näkemättä. Sellainenkin vaikutelma syntyy, että pakolais- ja maahanmuuttokysymyksistä pitävät kovinta ääntä ne, jotka siitä vähiten tietävät tai eivät osaa jatkaa ensimmäistä ajatustaan pidemmälle. Lopuksi viime rivit runosta ”Mannerheim Bagdadissa”.

Tiedätkö Mannerheimintietä / tai edes Mannerheimiä? / Oletko tavannut häntä Helsingissä / kun hän palasi sodasta. / Vai tapasitko hänet aiemmin / Bagdadissa tai Basrassa / kun hän ui palmupuiden alla / Tigrisissä. / Hän oli siellä vieraana, /aivan kuten mekin tänne vieraina tulimme.

……………………………………………….

Blogin erikoislinkit:

1. Syytön vapautuu murhaajan jo tähdätessä

2. Nobelistin runo: ”Maailma, älä kysy”

………………………………………………..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!