Ostin ystävän suosituksesta romaanin Valkoinen kuningas. Kirja on useille kielille käännetty ja palkittu unkarilaisen György Dragománin esikoisteos, joka julkaistiin meillä 2008. Outi Hassi palkittiin käännöksestä. Luin romaanin eilen loppuun ja hain kirjakaupan tarjouksesta kaikki jäljelläolevat: kuusi kirjaa yhteensä 30 eurolla – romaani postikortin hinnalla. Kirjan pudotus alekoriin käy kiihtyvällä vauhdilla.
Valkoinen kuningas on vaikuttava kirja, metaromaaniksi kasvava traaginen kertomus totalitaarisesta valtiosta, jossa ihmisten kontrolli ja persoonan riistäminen ylettyy kaikkien arkeen. Tarinat kertoo yksitoistavuotias poika, jonka näkökulma antaa mahdollisuuden myös sysimustaan huumoriin. Romaanin rakenne koostuu novellimaisista katkelmista, nopeat leikkaukset ja episodimaisuus estävät rankkaa aihetta kääntymästä liian osoittelevaksi ja yksioikoiseksi.
Dragomán käyttää selkeää ja tarkkaa lausetta, mutta virkkeet saattavat kasvaa parin sivun mittaisiksi. Kun kielestä on riisuttu koukerot pois, tarina on silti nopealukuista ja tempaa hienosti imuunsa. Romaania on verrattu William Goldingin Kärpästen herraan. Analogia ei toimi, Dragománin maailmassa jo olemassaoleva yhteiskunta on kieroutunut ja aikuiset ovat sitä ylläpitäviä pahiksia. Olennaisimpana erona on Dragománin kirjallinen hyperbola (liioittelu), joka saa absurdit mittasuhteet rikkomatta silti uskottavuuden illuusiota. Jos ideologiasta riisuttu kerronnallinen sukulainen pitäisi hakea, se olisi Mikael Niemen Populaarimusiikkia Vittulajänkältä.
Valkoisen kuninkaan englanninkielisessä kannessa on maininta Sándor Márai -palkinnosta. Se ilahduttaa minua suuresti. Kävi nimittäin näin: Márai itse julkaisi teoksensa A gyertyák csonkig égnek vuonna 1948. Sosialismin aikainen kritiikki ei siitä pitänyt ja muuallakin romaani luokiteltiin välityöksi. Uinuttuaan viisikymmentä vuotta romaani nousi kuolleista ja ylsi kulttimenestykseen mm. Italiassa ja Saksassa. Atena teki kulttuurityön julkaistesaan sen suomeksi 2001 nimellä Kynttilät palavat loppuun. Kirja on klassisen romaanitaiteen helmi. Sellaisia eivät vuodet himmennä.
LOPUKSI TARJOUS: kahdelle ensimmäiselle, jotka pistävät toimitusosoitteen sähköpostiini (juha@juhasiro.fi), lähtee Dragománin kirja. Kuittaan kommenttiosioon, kun ne on postitettu ja tarjous päättynyt.
Kärpästen herraan vertaaminen ei välttämättä herätä lukuhaluja, mutta Mikael Niemen Vittulanjänkään kylläkin. Samaa mieltä – Márain romaani on hyvä.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta, täytyy lukea.( Suomenkielisessä käännöksessä on mun mielestä paremmin onnistunut kansi. Ihan epäolennaista tietenkin, mutta visuaaliselle ihmiselle, kuten minä, sillä on merkitystä )
ps. Olen lukenut viime aikoina myös mm.Sirkka Turkan runoja, kiitos blogisi!
Hei,
Kärpästen herra oli lukukokemuksena mulle ahdistava, Sitä taas Valkoinen kuningas ei suinkaan ollut. Dragomán on karsinut kaiken arvottamisen ja osoittelun tekstistään. Tarinoiden käänteet ovat niin absurilla, mustalla ”huumorilla” ladattuja, etteivät ne käperry omaan toivottomuuteensa. Ei tälläiseen voi toki Happy Endiä toivoa, mutta niinhän se tragedian käsityksen mukaan on, että katharsiksen kyyneleet huuhtovat lukijan mielen puhtaaksi ja entistä kirkkaammaksi.
Kirjan kansia haeskelin netistä mielenkiinnolla, myös saksalaisen version kansi oli yksinkertaisuudessaan hyvä. Ja onpa hauska kuulla, että Turkka kiinnostaa. Voisin katsella kotihyllyä semmoisella silmällä, että tekisin runousjutun jostakin toisesta kulmasta, tuoreempaa käännösrunoutta vaihteeksi… ehkä.
JA VIELÄ, TARJOUKSENI TOINEN ROMAANI ON YHÄ JÄLJELLÄ, on se sitkeetä vaikka posti sen luukkuun saakka kantaisi, onko ihmiset ”ujoja”, kävijöitä täällä kyllä on liki parituhatta kuussa : )
HUOM! DRAGOMÁNIN KIRJOILLE LÖYTYI LUKIJAT.
Toinen lähtee Tampereelta koiliseen n. 150 km, toinen saman mittaisen matkan, mutta kaakkoon. Koetetaan joskus vastaavaa tarjousta uudelleen…
Mutta siis Juha, juuri tuollainen toimeliaisuus olisi omiaan näille kirjallisuussivuille!
Siis muidenkin kuin kirjailijoiden puolelta! Kirjat kiertoon! Varsinkin siellä etelän vaurailla kunnailla asuvat voisivat joskus juuri tuolla tavalla ostaa ale-kirjoja, joita ei pohjanperiltä saa.
Jaahas, pitää taas lähteä kirjastoon. Meillä kyllä on, kuten olen tainnut kehuskella, Vaasassa aika hyvä kirjasto.
Joo, kirjoja on hyvä kierrättää. Ostan usein hyviksi havaitsemiani ale-kirjoja ja jaan tutuille. Tässä taannoin Bernhard Schlinkin Lukijan loppueriä myytiin 3-5 eurolla. Heh, onhan siinä enemmän antia kuin pelkässä postikortissa.
En kyllä tajua ihan oikeasti mikä kustantamoita vaivaa. Onko kirjoja tätä nykyä niin hirveästi, että kustantamoilla ei todellakaan ole tilaa niiden säilyttämiseen?
Lukija esimerkiksi on hemmetin hyvä teos. Jos tuota tolkutonta alea olisi odottanut edes vähän lisää, niin ihmisille olisi vuoden parin kuluttua tullut ahaa-elämys, että enpäs ole huomannutkaan tuollaista kirjailijaa/kirjaa ja ostanut sen ihan kiltisti ja vähän isommalla hinnalla, jolloin suomentajakin olisi mahdollisesti saanut vähän palkkioita lisää.
Ellei sitten ole kysymys kirjakaupoista ja niiden vimmasta kierrattää pois silmistä hyvä kirjallisuus niin nopeasti kuin mahdollista. En tiedä, mutta brutaalia aikaa elämme…