Matteuksen evankeliumi 18:1-5
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.”
Ehkä se noin on. Rauhaan, onneen ja autuuteen tarvittaisiin lapsen puhdas ja avoin mieli, jota yksikään uskonto tai ideologia ei ole ehtinyt hämmentää. Ehkä ajattelin jotain tuollaista, kun kirjoitin runon vuosituhannen vaihteessa kokoelmaani Musta runokirja (Like 2000). Mielessä oli taatusti myös Stanley Kubricin 1968 ohjaama, maailman kaikkien aikojen paras elokuva 2001: Avaruusseikkailu.
Blogissa vieraili viime vuonna yhteensä yli 40.000 päivitysten lukijaa, tämä vuosi näyttäisi jäävän hilkun alle. Jatketaan ensi vuonna, mielenkiintoisia aiheita kyllä piisaa.
Tänään toivotan kaikille antoisaa joulun aikaa ja toteutuvia toiveita uudelle vuodelle! (Credo, latinaa: minä uskon)
C R E D O
Tunnustus on vastahakoisesti
aukeava haava, jota sidon yhä uudelleen.
Kynttilän liekki huoneen nurkassa, tuli joka kytee
seitsemän sadepäivän jälkeen.
En tule valmiiksi. Olen kateellinen
sinulle, joka et elä täällä uskon varassa
vaan oman varmuutesi.
Minä uskon jumaliin, yhdessä ja erikseen,
Jeesukseen ja muihin vapahtajiin. Juudakseen,
jolle annettiin raskain taakka.
Uskon lapseen ennen kuin se on syntynyt.
Neljäntoista viikon ikäiseen sikiöön,
yhdeksän sentin mittaiseen.
Sillä on samanlaiset kädet kuin minulla,
sormenjälkineen ja kynsineen. Se leijuu
lapsivedessä kuin avaruuslentäjä,
jonka napanuora kiinnittää elämästä elämään.
Sydän sykkii, kierrättää verta ja happea.
Hämärässä hohtavat aivot
pergamenttia ohuemman ihon lävitse.
…………………………………………….
Blogin aiemmat ekstralinkit:
2. Me tapahdumme tuntemattomilla syvyyksillä
…………………………………………….
