Perjantairuno pudottaa kolmensadan metrin lintuperspektiivistä kujien kuiluun. Siellä säkeet odottavat, vihanneskauppiaan tiskillä. Tänään pitää zoomata pieneen.
Keskiviikkoisin Kalvou-kadusta tulee monen korttelin mittainen markkinatori, josta paikalliset kärräävät kotiin viikon vihannekset ja hedelmät. Omat ostoksemme, neljä muovikassillista kaikkea mahdollista, kustansivat alle viisitoista euroa.
K-kaupan Väiskille lihatiski oli aikanaan ”ihan kunnia-asia”. Tällä se on sitä perunakauppiaallekin. Salaatteja kauppaavan pariskunnan päivä ei ilmeistä päätellen ole kaikkein aurinkoisin.
Arvaamatta törmään runoon, eikä se pyydä kuin muistiin merkitsemistä. Satojen vuosien takainen terveyden käsikirja tekee säkeistä enemmän kuin sanojensa summan ja asettaa runon historian jatkumoon. Munakoiso taisi olla ”superfoodia ” jo keskiajalla.
Merkitsen Moleskinen muistikirjan sivuille
vihannesvalikoiman veistoksellisen munakoison
tiikerin tassun muotoisen.
Syvään luumuun ja viinin punaan vivahtavan.
Keskiaikainen käsikirja (Tacuinum sanitas in medicina)
tietää varoittaa munakoison melankolisista
mustan sapen nesteistä ja kehottaa yhdistämään ruokaan
öljyisiä aineita, jotka saavat surun talttumaan.
Kirja suosittaa vihannesta vanhuksille ja
kylmille temperamenteille syksyllä ja pohjoisissa maissa.
”Naiset ja neitsyet varokoot kuitenkin munakoisoja poimiessaan
himokkaita miehiä, koska hedelmän luonne on
kuuma ja kostea ja sen melankolinen sävy saattaa
poikkeamaan säädyllisyyden polulta.”
……………………………………………………………………………………………..