Miten käy kuolleen runoilijan?

Runoilija Hannu Helin kuoli 26.1.2015. Hän oli syntynyt Oulussa 1944. Miehen bibliografiaan ehti kertyä n. 25 runokokoelmaa, yksi romaani. Huomionosoituksiakin tuli, mutta suurelle yleisölle tekijä jäi tuntemattomaksi. Helinin kustantaja ”hylkäsi” runoilijansa 1980-luvun lopulla, ja teokset alkoivat ilmestyä hänen oman yrityksensä, Pulvis & Umbran kautta.

Kuva (tammikuu 2010) sivuilta Värriön luontopäiväkirja.
Kuva (tammikuu 2010) sivuilta Värriön luontopäiväkirja.

Kirjailijoiden ja runolle vihkiytyneiden lukijoiden piirissä Heliniä arvostettiin. Viimeisinä vuosinaan, varsinkin kuolemaan johtavan syöpädiagnoosin saatuaan kirjailija saattoi olla henkilökohtaisissa mielipiteissään varsin piikikäs. Runoilijana hän oli tinkimätön, haki alati uutta ja uhrasi koko elämänsä kirjoittamiselle.

Tunsin Heliniä henkilökohtaisesti vain vähän. Teimme yhdessä muinoin muutaman runoilijavierailun Lukuviikon puitteissa. Sivukirjastoon saapui viisi kuulijaa, kapakkaan jo enemmän. Kahden kesken keskustelimme Marina Tsvetajevasta, jonka runokäännökset hän oli julkaissut.

Aamulehden kriitikkoaikanani kirjoitin lyhyet arviot useasta Helinin kirjasta. Viimeisen vuonna 2005 kokoelmasta Linnumpi nyt. Päätin arvion virkkeeseen: ”Pohjimmiltaan Hannu Helin on puhdas romantikko, jonka kirjat ovat rakkaudentunnustuksia runon ja kielen alati uudistuviin mahdollisuuksiin.”

Kuultuani runoilijan kuolemasta, poimin kotihyllystä hänen ensimmäisen kirjansa, joka käteen sattui. Ennusmerkkien hakemista kirjoista kutsutaan bibliomantiaksi. Käänsin siis satunnaisen sivun 1993 ilmestyneestä kokoelmasta Tuulen tiedekunta. Välitän Hannu Helinin terveiset blogin lukijoille:

Yhtäkkiä huomaan: olen

palaamassa kotiin

takaisin pystymetsään

jokapäiväiseen nokeen ja tuhkaan

lihakseni sitkistyvät

hirvenlihaksi

kasvatan hirvensarvet

ja muutun hirveksi

enkä kuole

koskaan.

……………………………………

Ekstralinkki viiden vuoden takaa: jutussa kuolemaa ja kiroilevia koiria…

……………………………………..

2 Replies to “Miten käy kuolleen runoilijan?”

  1. Kiitos kun kirjoitit Hannusta. Olin hänen ystävänsä vuodesta 1968 hänen kuolemaansa 2015 asti. Asuin hänen alivuokralaisenaan Vallilassa 1968-1970. Silloin me kaksi olimme nuoret miettijät ja ihmettelijät ja vastaisen aikuisuuden työmme valinkauhassa. Olen piirtänyt hänestä useita piirroksia ja kirjoittanutkin hänestä. mm. alla olevassa blogissani. Siellä on myös muutama valokuva yhteisistä ajoista. Olen säveltänyt ja esittänyt joitakin hänen runojaan ( A……… H………, YouTube).
    – Viimeisten vuosien vaikea sairaus katkeroitti Hannun. Hän iski ympärilleen kovempaa kuin olisi ollut tarve. Mutta hyvällä muistan hänet, arvokkaan ystävän.

  2. Hei!
    Kommenttisi oli jäänyt ”roskapostisuotimeen” ja löysin sen kovin myöhässä. Pari kertaa tapasin Hannun yhteisissä esiintymisissä, toinen kerta taisi olla joku kirjastokeikka. Muistan hänet ystävällisenä, jopa syrjäänvetäytyvänä. Myöhempien vuosien ”äreys” oli oma juttunsa, eikä se hänen perusluonteeseensa mielestäni kuulunut. Pitääkin kaivaa kotihyllystä muutama hänen kirjansa yöpöydälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!