Hevosia, hautoja, kukkoja ja kiroilevia koiria

”Postiluukusta tipahti kirja, se tuli hauraalta / ystävältä, kirkkaalta kuin lasi, lujalta / kuin kallio, puuihmiseltä, pehmeästi kuin sammal. / Se tuli suoraan tuuliselta hautausmaalta, / jossa lumi tanssii hurjasti ja yksinään. / Voi, minun ystäväni, niin harvat ja lujat, / vain hakaneulalla kiinni tässä / maailmassa, maailmankaikkeutta kannatellen. / Silmissänne lumikide, ystävänä puu, / te katsotte minua kuin kyynel / tänne talven hämärään.”

Kuva: Jukka Leinonen / Kaleva

Kirjoitin Sirkka Turkasta jo 21.9.09 juttuuni muutaman rivin, mutta lupasin siihen täydennystä. Harvinaista kyllä, tässä maassa on muutama elävä runoilija, joka on yhtälailla kriitikoiden kuin runoja lukevan yleisönkin arvostama. Kun yhtälöön lisätään vielä kirjailijakollegoiden tunnustus, alkavat nimet käydä vähiin.

Esikoisteoksensa Huone avaruudessa (1973) avausrunoon Sirkka Turkka kuvasi nukahtaneen koiran, eivätkä eläimet ole sen koommin hänen kirjoistaan karanneet. Kuolleiden ja kuopattujen tilalle otetaan aina uusia. Finlandian voittaneessa kokoelmassa Tule Takaisin pikku Sheba (1986) kukko rakastuu kenkiin ja joutuu harmikseen kuuntelemaan heti aamusta Yves Montandin laulua. Sirkka Turkalla on ainutlaatuinen kyky sekoittaa vakava ja humoristinen aines keskenään. Samaa runoa lukiessa saattaa itkettää ja naurattaa. Näkökulmanvaihdokset ovat aina yhtä tiheitä ja arvaamattomia.

”Herra, olet luvannut tulla pian, älä viivyttele. / Me jo istutaan täällä koirien kanssa, / ja ne muut, jotka mennä joutaa. / Ei tiennyt Jeesusrukka kelle kukoistaa, / vain kanniskeli ristiään, oli nätti kuin humma. / Tuli ja ampui meidät alas, / luotia lensi niin ettei edes tiedä. / Oli lahjakas yö ruusuja / rakkautta täynnä. / Naisen kautta tänne tultiin, miehen kautta / täältä lähdetään.”

Niin kovaa se tuuli löi (2004) -kokoelman runo on tyyppiesimerkki Turkan tavasta yhdistää herkkää ja groteskia. Säkeissä sekoittuvat suru, kaipuu ja etäännytetty rakkaus sekä korkeuksistaan tiputettu Jeesus, joille voi jutella kuin kaverille ikään. Samassa kokoelmassa kulautellaan jaloviinaa sairaan emakon kanssa. Runoilija jää henkiin, sika ei: ”Vein hevoset tallista tarhaan, käskin / niiden ampua sikamamman, mun ryyppykaverin, / mun Amigan, para siempre.”

Muutaman vuoden takaisessa Parnassossa on juttu runoilijasta. Karri Kokko tekee haastattelua ja hänen kanssaan ajellaan lounaalle Turkan Volvo Amazonilla, 123 S, vuosimallia 1967. Havaijinleikkeitä syödessä jutellaan runoudesta ja Turkka kertoo: ”Yks lääkäri sano, että mun aivot toimivat kuin niittokone.”

Eräs runoilijan omakuvista löytyy kokoelmasta Mies joka rakasti vaimoaan liikaa: ”Näen itseni joskus ohimennen, päässä hattu, oikea tuulen / ruoka, ja jokin ajatus kallellaan. / Puhun kuolemasta, kun tarkoitan elämää. Kuljen paperit / sekaisin, en omista yhtään teoriaa, vain kiroilevan koiran. / Kun pyydän viinaa, minulle tarjoillaan jäätelöä /… / Melkein enemmän kuin kuolemaa, suren syntymääni. / Ja kaikki mitä pyydän / on tuhat metriä lunta sydämen päälle.”

Olen puristanut juttuni yhden suupalan formaattiin. Ajatus on, että ne toimisivat oman lukemisen kiihokkeena. Suosittelen siis Turkan 2005 julkaistua kokoelmaa Runot 1973 – 2004. Yli 800 sivua säkeitä joissa sanojen emotionaaliset piikit uppoavat kaipuun ja kärsimyksen lihaan ja eläinten ystävyys käy useimmiten ihmissuhteiden edelle. Kirjasto on yes, mutta tämä kannattaa hankkia omaksi yöpöydälle. Jos olet runouden ystävä ja petyt, minulta voit pyytää rahat takaisin kirjaa vastaan.

Kun runoilija saa seuraavan kerran suunvuoron, taidetaan loikata Ranskaan saakka. Mutta sitä ennen jotain muuta…

5 Replies to “Hevosia, hautoja, kukkoja ja kiroilevia koiria”

  1. Minun puolestani voit pitää rahasi tiukasti lompakossa 🙂 – Turkan mahtiopus löytyy jo hyllystä ja kulkeutuu sieltä välillä syliin luettavaksi. Turkalla on uskomaton kyky koskettaa lukijaansa, usein juuri nuo yllättävät viiston huumorin väläykset saavat katsomaan luettavaa runoa uudesta suunnasta.

  2. On muutes ensimmäinen kirja, jonka hankin nettikirjakaupasta tämä Turkan ”kootut”. Jälkeenpäin melkein nolotti kuinka edullisesti olinkaan saanut sen hankituksi. Kyllä kyseistä teoksesta olisin voinut maksaa reilustikin enempi.
    Ensituntumalta teki mieli moittia Tammea, kun nämä olivat kirjailijan koko tähänastisen elämäntyön painaneet niin halvantuntuisele, haperolle paperille; olis se mielestäni voinut olla hiukka hiotumpaa ja kiiltävämpää. Mutta toisaalta, ehkä juuri Sirkka Turkan kohdalla rosoinen ja sormien alla karhealta tuntuva paperi on oikea valinta.

  3. Hei, eipä ole viel kukaan vaatinut rahoja takaisin, mutta tarjous on voimassa : )
    Turkan kirjan kohdalla paperivalinnalla on merkitystä myös taloudellisesti. Raamatun paksuinen kirja kun vie sitä lavakaupalla. Lisäksi luulisin, että Kootuista Runoista on otettu tavallista suurempi painos, joten paperin hinta on jo merkittävä kokonaiskulu.

  4. No hyvä on.Lainasin pari Turkan runokirjaa ( ja Mirkka Rekolaa myös ) Paras lähteä kirjakauppaan sittenkin 😉
    ps. Löytyyköhän em runoilijoitten runoja englanniksi käännettyinä muissa kuin kokoelmissa Thank you for these illusions ja Contemporary Finnish poetry? Olisin halunnut laittaa käännökset blogiini parista runosta joista kirjoitin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!