Perjantairuno pointtaa Brasilian MM-kisoja. En osaa sanoa, onko kirjailijoissa poikkeuksellisen vähän tai paljon pallofaneja. Sen tiedän, että joillekin kisat ovat elämän kokoinen juttu.
Ensin tulee mieleen runoilija Panu Tuomi. Sen verran on miehen kanssa tullut keskusteltua, etteivät hänen kolmen päivän takaiset kommenttinsa Aamulehdessä olleet yllätys: ”Aion katsoa kaikki 64 matsia. En pysty keskittymään mihinkään muuhun.”
Tuomi rinnastaa jalkapallon, kirjallisuuden ja musiikin: ”Olen kirjoittanut runoja, joihin olen ottanut vaikutteita jalkapallon sommitelmallisuudesta.” Klassisen musiikin ystävä näkee brassien pelin Bachin fuugana: ”Brasilian pelissä on parhaimmillaan samanlaisia aaltoilevia sommitelmia, sanoisinko polyfonisia kudelmia.”
Ehkä Tuomen hauskin sitaatti pitää paikkansa: ”Suosikkipelaajani on Italian Andrea Pirlo. Hänestä huokuu sivistyneisyyttä. Hän on taatusti lukeneempi mies kuin useimmat kirjailijat.”
Nyt haetaan kuitenkin runoa samassa fanituksen ja jalkapallohuuman hengessä. Se löytyy muutamassa minuutissa, kun muistan Claes Anderssonin nuoruuden ykkösharrastukset jazzin ja jalkapallon. Hän kertoo vieläkin käyvänsä mielellään katsomassa pelejä.
Kokoelmassa Ajan meno (suom. Jyrki Kiiskinen, wsoy 2008) on viiden sivun mittainen runo, josta lainaan tähän viimeiset säkeet. Tuttu juttu, tuo rajojen ja kiintopisteiden asettaminen, että eläisi ainakin niiden yli. Muistan oman vastaavan kokemukseni jo 20-vuotiaana.
……………………………………………………………
Se joka uskoo rakastavansa kaikkia ei rakasta ketään
Se joka väittää ettei ole ikinä rakastanut ketään
ei ole selvinnyt ensirakkaudestaan
Yksi futiskavereistani toivoi että maailma
pysyisi pystyssä ainakin jalkapallon MM-kisojen yli
Muuten en jaksa elää hän sanoi
Kun on ollut muutamia kertoja lähellä rajaa
ei tuhon ajatus enää houkuttele
Emme tiedä mitä meillä on mutta tiedämme mitä saamme
Vain fakiiri ja miljardööri eivät toivo mitään
Monet tyytyvät kohtuuteen kuten minäkin: vähän
ystävyyttä yksittäisiä orgasmeja kamarimusiikkia punaviiniä jalkapalloa
Sen kummempi ei maallinen taivaanvaltakuntani ole
Päivät kuluvat, niistä tulee kuukausia, vuosia, lapsista tulee vanhoja
kaikki menee hitaammin paitsi aika joka kiiruhtaa tiehensä kohti
……………………………………………………………
Anderssonin runous ei ole minua erityisesti säväyttänyt. Hyvää ”perussettiä”, sanoisin. Blogin tavoite ei kuitenkaan ole silkan suosikkilistan esittely. EXTRALINKEISTÄ löytyy pari päivän Perjantairunoa sivuavaa aiempaa juttua.
1. Tein jutun Anderssonin täyttäessä 75 vuotta. linkki
2. Laajemmin suomenruotsalaisesta runoudesta, erityisesti Rabbe Enckellistä. linkki
