Kuulumisia kauempaa – Sivu 4 – Juha Siro | Mitä tapahtuu todella

Perjantairunossa neitsyet ja himokkaat miehet

16.11.2012

14:30

3 kommenttia artikkeliin Perjantairunossa neitsyet ja himokkaat miehet

Ateena, Babel, Kirjoittamisen ideat, Kuulumisia kauempaa, Perjantairuno

Kalvou-katu, Moleskine, Munakoiso, Superfood

Perjantairuno pudottaa kolmensadan metrin lintuperspektiivistä kujien kuiluun. Siellä säkeet odottavat, vihanneskauppiaan tiskillä. Tänään pitää zoomata pieneen.

Lycabettus, Ateena 15.11.2012

Keskiviikkoisin Kalvou-kadusta tulee monen korttelin mittainen markkinatori, josta paikalliset kärräävät kotiin viikon vihannekset ja hedelmät. Omat ostoksemme, neljä muovikassillista kaikkea mahdollista, kustansivat alle viisitoista euroa.

Kalvou, Ateena 14.11.2012

K-kaupan Väiskille lihatiski oli aikanaan ”ihan kunnia-asia”. Tällä se on sitä perunakauppiaallekin. Salaatteja kauppaavan pariskunnan päivä ei ilmeistä päätellen ole kaikkein aurinkoisin.

Kalvou, Ateena 14.11.2012

Arvaamatta törmään runoon, eikä se pyydä kuin muistiin merkitsemistä. Satojen vuosien takainen terveyden käsikirja tekee säkeistä enemmän kuin sanojensa summan ja asettaa runon historian jatkumoon. Munakoiso taisi olla ”superfoodia ” jo keskiajalla.

Kalvou, Ateena 14.11.2012

Merkitsen Moleskinen muistikirjan sivuille

vihannesvalikoiman veistoksellisen munakoison

tiikerin tassun muotoisen.

Syvään luumuun ja viinin punaan vivahtavan.

Keskiaikainen käsikirja (Tacuinum sanitas in medicina)

tietää varoittaa munakoison melankolisista

mustan sapen nesteistä ja kehottaa yhdistämään ruokaan

öljyisiä aineita, jotka saavat surun talttumaan.

Kirja suosittaa vihannesta vanhuksille ja

kylmille temperamenteille syksyllä ja pohjoisissa maissa.

”Naiset ja neitsyet varokoot kuitenkin munakoisoja poimiessaan

himokkaita miehiä, koska hedelmän luonne on

kuuma ja kostea ja sen melankolinen sävy saattaa

poikkeamaan säädyllisyyden polulta.”

……………………………………………………………………………………………..

Keveät kantamukset

by Juha Siro

14.11.2012

17:38

Perjantairunossa polttopulloja ja lapsellista toivoa

by Juha Siro

9.11.2012

19:06

Leave a comment on Perjantairunossa polttopulloja ja lapsellista toivoa

Babel, Kuulumisia kauempaa, Perjantairuno, Uutiset

Ateena, EU:n apupaketti, Fraciscus Assisilainen, Syntagma

Ateenan valtaväylillä ei näytä mikään muuttuneen kahden vuoden kuluessa. Elämä virtaa entiseen malliin ja kauppa käy.

Ateena, Aleksandras 9.11.2012

Sivukujilla rahan liikkeet näkyvät. Vastapäinen perhemarketti on liittynyt Coopin kauppaketjuun. Liikehuoneistoja on tyhjillään. Jopa katumme kiinalaiset, jotka kauppaavat kaikkialla maailmassa muodista menneitä vaatteita, piraattilenkkareita ja rihkamaa, ovat häipyneet vähin äänin.

Ateena, Soutsou 9.11.2012

En ymmärrä EU:n apupakettien kokoa ja miljardien suureita. Suomen Instituutin asuntolan sihteeri ja sielu Leena Katsantoni auttaa hahmottamaan tilannetta. Kreikan velka jokaista asukasta kohden on 40.000 euroa. Tilannetta ei helpota, että tiedotusvälineet maailmalla poimivat uutisiinsa vain negatiivisimman kuvan esittäessään polttopulloja heittelevää ääriainesta.

Kun rahan liike lakkaa, kaikki alkaa näivettyä ja apupaketit ovat vain tekohengitystä. Katusoittajan melodia on tuttu, nimeä en muista, jotain maailmalle levinnyttä slaavilaista kaihoa. Annoin kaksi euroa. Sillä ei taida tilastollinen velka lyhentyä. Ehkä soittaja on karjaton ja kirjaton mies tai laiton siirtolainen.

Ateena, Soutsou 9.11.2012

Kaikesta huolimatta Perjantairuno haluaa välittää hitusen toivoa:

rahaa, raaka-aineita, politiikkaa,

leikkauksia, lainaohjelmia ja hätätilahallituksia.

Loukas T. määrittelee tilanteen Kreikan

demokratian kuolemankierteeksi

lähtökohdista voisi kirjoittaa toisinkin, ellei se osoittaisi

huonoa makua ja hitaita käännöksiä kuin

Syntagma-aukion vahdinvaihto parlamenttitalon edessä,

vartiokaartin valkosukkaiset ja tupsutossuiset sotilaat

ottamassa koomisia kukonaskeliaan

ja näytelmää tuijottavat turistit, joiden kouriin

kaadetaan linnunsiemeniä, että heidät voitaisiin

kuvata kyyhkysten kanssa kuin pyhä Franciscus Assisilainen.

Ehkä joku muistaisi munkkiveljen sanat – miten toivoa yhä on

niin kauan kuin maailmasta löytyy lapsia, kukkia ja lintuja.

……………………………………………………………………………………………….

Kakkaa ja kakkuja

by Juha Siro

7.11.2012

15:54

1 kommentti artikkeliin Kakkaa ja kakkuja

Kirjalliset näyttämöt, Kuulumisia kauempaa, Maailmankirjallisuus, Unohdettujen runojen klinikka

Ateena, Konstantinos Kavafis, Tuomas Anhava

Joidenkin mielestä matkalle riittää passi ja hammasharja. Se on silkkaa liioittelua, hammasharjan voi ostaa periltä. Ateenassa on tähdellisimmät ostokset tehty, on aika istahtaa parvekkeelle.

Soutsou, Ateena 7.11.2012

Perille on päästy huolimatta siitä, että kaupungin julkinen liikenne takseja myöten on lakossa. Suomen Ateenan Instituutin asuntolan kiinteistönhoitaja/luottomies Joakim kävi meidät ystävällisesti kentältä noutamassa. Lakon päättymispäivää voi vain arvailla.

Soutsou, Ateena 7.11.2012

Soutsoun kulmilla tilanne on tuttu, sivukatujen idylliin kertyy roskakuskeille duunia. Miljoonakaupungin kodeissa vessapapereita ei huuhdella viemäriin, vaan sitaistaan muovipussiin ja viskataan kadun pönttöön. Joka ei tätä usko, voi varautua putkimiehen laskuihin.

Soutsou-katu, Suomen Ateenan Instituutti.

Parvekkeemme näkyy kuvan keskellä. Aleksandrasin valtaväylä kohisee parin korttelin päässä. Lippu Lucabettuksen kukkulalla näkyy liehuvan. Kaupungin sydämeen Syntagmalle ja Plakaan kävelee tunnissa. Niin on syytä tehdä, koska sitä vaatii kunto ja keli. Lämpöä tänään parikymmentä astetta.

Ateena 7.11.2012

Leipäkauppaan kertyy matkaa kolmekymmentä metriä. En ole leivonnaisten tai kakkujen kaveri, mutta jokin siellä sykähdyttää. Ehkä se on tuoksu. Ehkä on tunnustettava, että filotaikinapuikulan sisään leivottu hunajainen vaniljakreemi oli aamukahvin päätteeksi aivan ok.

Ateena, Soutsou-katu 7.11.2012

Vuoden eka postaus Ateenasta vaatii arjen vastapainoksi jotain ikuista. Säkeet tulevat Konstantinos Kavafisilta (1863 – 1933). Väittäisin, että väläys parintuhannen vuoden takaa on tuoretta tavaraa.

ALEKSANDRIASSA 31 EKR.

Kulkukauppias tulee piskuisesta kotikylästään

kaupungin ulkolaidoilta, yltä päältä pölyssä

matkanteosta. Ja alkaa huudella ”Suitsuketta!”

”Kumia!”, ”Parasta oliiviöljyä!”, ”Hiusvettä!”

pitkin katuja. Mutta kuka häntä kuulisi tässä

ihmisjoukon, musiikin ja paraatien metelissä?

Väentungos työntää, vetää, tuuppii. Ja kun hän

pyörällä päästään kysyy ”Mitä hullua tämä on?”

joku viskaa hänellekin emävalheen jota palatsi

levittää: että Antonius on voittanut Kreikassa.

……………………………………………………………………….

Runon suomennos Tuomas Anhava.

Perjantairuno: Onko käytössäsi yhä versio menneestä maailmasta?

by Juha Siro

24.8.2012

14:14

2 kommenttia artikkeliin Perjantairuno: Onko käytössäsi yhä versio menneestä maailmasta?

Babel, Kirjalliset näyttämöt, Kirjoittamisen ideat, Kuulumisia kauempaa, Usko ja uskonnot

Agiou Panteleimonos, Andreas, Asenna päivitys, Athos, Luukas

Perjantairuno jatkaa edellisen päivityksen teemaa. Pieni detalji yhdistää sen Athokselle ja Agiou Panteleimonosin luostariin. Siellä minulle näytettiin reliikkilippaat, joihin oli suljettu evankelista Luukaksen kallonkappale ja opetuslapsi Andreaksen jalkaterä.

Hieronymos Bosch (1450 - 1516)

Hopealuukusta hohti peukalonpään kokoinen kappale vihertävää luuta, jalkaterän nahka oli kuin savukinkun kamaraa ja minä katselin kaikkea väärin. Kunnioittava asento sallii kädet sivuille tai kämmenet eteen kevyesti toisiaan tavoittamaan. Ei tyhmän turistin tavoin takapuolen päälle sormikoukkuun lukittuna. No, on minua turhemmastakin ojennettu.

Elettiin vuotta 2001 ja vuotta aiemmin olin lähtenyt yhtiökumppanin kanssa perustamastani yrityksestä. Työpöydän takana, puhelimen pirinässä ja työpaikan sosiaalisissa suhteissa on ”valheellista” turvan tunnetta. Päivän runoon on tainnut jäädä kuolleita kaikuja noilta ajoilta.

Kuva: Hubble-avaruusluotain.

Näetkö Jumalten huoneet ihmistä kiertävällä radalla

kirkot moskeijat minareetit synagogat basilikat temppelit

patsaat pilarit baldakiinit alttarit ikonit arabeskit

freskossa ihmisen ja Jumalan sormi sytyttämässä elämän kipinää

viimeinen ehtoollinen viimeinen tuomio viimeinen käyttöpäivä

kahdentuhannen vuoden kaikuja tyhjissä holveissa

kulta- ja hopealippaissaan hapertuvat reliikit

evankelista Luukaksen kallonkappale opetuslapsi Andreaksen

jalkaterä ja pyhän Krysostomoksen ihmeitä tekevä sormi

kaikki on katoamassa pyhäköt pienenemässä helvetinkoneen kokoon

koti maailman laidalla kaatuu – kun hyppäät pannukakun reunalta

voit vain toivoa parasta ja kaapata mukaan elämäsi rippeet

joista muutama muru kuuluu yhä sinulle:

Stanley Kubrick, Avaruusseikkailu 2001.

käytössäsi on versio menneestä maailmasta,

suosittelemme, että päivität sen pikaisesti. Kun tiedosto on ladattu

ja valmis asennettavaksi, napsauta Asenna päivitys.

Ohjelma käynnistyy uudelleen ja päivitykset asennetaan.

………………………………………………………………………………………………………………….

Kuva: Stanley Kubrick, Avaruusseikkailu 2001.

Perjantairuno: Haluaisitko enkelin hommiin?

by Juha Siro

3.5.2012

17:37

5 kommenttia artikkeliin Perjantairuno: Haluaisitko enkelin hommiin?

Kirjallinen estetiikka, Kirjoittamisen ideat, Kuulumisia kauempaa, Kuvataiteilijat, Perjantairuno, Usko ja uskonnot

Babel, Bach, Enkelit, Händel, Rembrant

Tyttäreni näki unen. Voimakkaammin asiaa kuvailevat käyttäisivät sanaa ilmestys. Niin todelliseksi hän tunteen kuvasi.

Keskellä yötä soitettiin salatusta numerosta. Toisessa päässä puhui kaksi vuotta sitten kuollut perhetuttumme: ”Sain luvan soittaa täältä sinulle. Ole varovainen sillä vesillä sattuu onnettomuus, jossa menehtyy useita ihmisiä. Jos olet heidän joukossaan, menetät henkesi.” Viesti oli lyhyt, mutta nainen lisäsi vielä: ”Ai niin, olen saanut täällä töitä – olen saanut töitä enkelinä.”

Rembrant, Arkkienkeli ilmestyy Tobiakselle 1637.

Rembrant: Arkkienkeli ilmestyy Tobiakselle (1637).

Minulle kaikki uskonnot ovat yksi ja sama asia. Ne tavoittelevat maailmankaikkeuden järjestyksen takaa jotain suurempaa salaisuutta. On selvää, että sellainen on. Ja ehkä sen takana taas uusi. Aivan kuten tieteelliset ”faktat” korvataan kerta toisensa jälkeen kehittyvillä teorioilla.

Suhteeni enkeleihin on selvä. Isompiakin ihmeitä on. Me pidämme niitä aivan arkipäiväisinä. Istun juuri koneen takana, josta aukeaa koko maailma. Kävin juuri katsomassa Kabulin maisemia. Qalai Kululapushtan kujalla paistellaan jotain paikallista herkkua, katukeittiö käryää.

Jos tuonpuoleisessa tarjotaan enkelin duuneja, järkevä henkilö eläisi niin, että työhaastattelussa hommaan olisi jo hankittuna sopivia meriittejä. ”Hyvät teot” ja lähimmäisten huomioiminen eivät liene haitaksi koskaan.

Kuvaksi tarjoan Rembrantin maalauksen, jossa arkkienkeli ilmestyy Tobiakselle. Tekijä oli köyhän myllärin poika, joka uudisti aikanaan maalaustaidetta radikaalisti. Tuskin kukaan muu olisi 1637 keksinyt maalata näkyviin enkelin jalkapohjat.

Enkeleissä ja klassisessa musiikissa on minulle jotain samaa. En aivan ymmärrä, mutta aavistan. Pitäisi perehtyä paremmin, jotta voisi nauttia tuloksista. Perjantairuno katselee maailmaa tältä kantilta. Tekstileike numero 194 tulee tekeillä olevasta kokoelmasta BABEL.

………………………………………………………..

Musiikki saa joidenkin elämän syttymään

avaa suuren selvittämättömän rakkauden

kykenee vaihtamaan Bachin ja Händelin

Jumalan ja hänen poikansa paikalle, kuulemaan

lumihuiput ja orjantappurapensaan liekkien kielen

näkemään pimeässä, uskomaan ikuiseen elämään

taivaan ja maan yhteyteen – he ovat hartauden vallassa

eivät pelkää pyöveleitä, heidän uskonsa ei horju

he saattavat syleillä ja yhtyä enkelten kanssa.

Niin yksinkertaista on antautua

jos jumalista tulee hyvän päivän tuttuja.

Perjantairuno: Ehkä tärkeintä onkin jakaa omastaan muille

by Juha Siro

26.4.2012

19:30

4 kommenttia artikkeliin Perjantairuno: Ehkä tärkeintä onkin jakaa omastaan muille

Elokuvat, Kirjalliset näyttämöt, Kirjoittamisen ideat, Kuulumisia kauempaa, Perjantairuno

Babel, Daphne, Federico Fellini, Göran Schildt, Odysseuksen vanavedessä, Toivematka

Göran Schildt julkaisi matkaromaaninsa Önskeresan 1950. Toivematkasta tuli kansainvälinen bestseller, joka vastasi miljoonien sodanjälkeisten ihmisten haaveisiin vapauden huumasta.

Kirja kertoo purjehduksesta Pohjanmereltä Englannin kanaaliin, sitten Seinelle ja Ranskan kanavia myöten Välimeren maisemiin. Toivematka ratkaisi myös kirjailijan oman elämän suunnan. Näin Schildt kirjoittaa uudistetun painoksen esipuheessa:

”Toivematkasta tuli myyntimenestys, josta vuoden aikana otettiin kahdeksan ruotsinkielistä painosta, minkä lisäksi tulivat käännökset kuuteen muuhun kieleen. Vielä suuremman menestyksen sai I Odysseus kölvatten, joka ilmestyi 1951 ja kertoi Daphnen ensimmäisestä purjehduksesta Kreikkaan. Se levisi jättipainoksina kahdeksalla kielellä Yhdysvaltoja myöten.

Kirjalla olin ratkaissut toimeentulo-ongelmani lopuksi ikää. Minun ei tarvinnut koskaan alistua yhdenkään työnantajan käskyläiseksi. Sodan utooppinen vapaudenhaave oli odottamatta tuonut minulle todellisen vapauden, jollainen meidän leveysasteillamme suodaan ani harvoille kirjailijoille.”

Luin kirjan kauan sitten, mutta sen ikoninen unelma nousi mieleeni uutta kokoelmaa kirjoittaessa. Mietin miten haaveet ruokkivat elämänhalua ja tulevaisuuden toiveita riippumatta siitä toteutuvatko ne vai eivät.

Ja niinkin saattaa käydä, että toteutumaton työ on voimakkain elämää ohjaava tekijä. Se pitää vain Fellinin tapaan oivaltaa. Tekstileike numero 125 tulee tekeillä olevasta kokoelmasta BABEL.

…………………………………………………………………………………

Talvisota oli viedä Göran S:n hengen.

Selvittyään sotasairaalan painajaisten kautta

elinikäiseen invaliditeettiin, hän päätti toteuttaa haaveensa

ja purjehtia omalla veneellä Välimerelle.

Kirjailija kertoo miten haasteet kirvoittivat uutta elämänhalua,

ja löydettyään hyvin rakennetun ja kauniin kitsin, Daphnen,

päätös oli edennyt pisteeseen, josta ei ollut paluuta.

Göran S. purjehti ja kirjoitti, ehkä hän yritti todistaa itselleen

että unelmien toteuttaminen on kuolemanpilkkaa,

ehkä tärkeimmäksi kasvoikin jakaa omastaan muille.

Kun kirjailija ei kyennyt enää purjehtimaan

hän alkoi suunnitella veneensä upottamista Leroksen rantaan.

Lopulta Daphnen elämä jatkui museoituna, se voisi olla

kuin käänteinen kertomus Fellinin tarinasta:

”Ensimmäistä elokuvaani en päässyt edes alkamaan.

Aihe oli kummitellut mielessäni, mutta aina aloin tehdä

toista tarinaa. Tekemätön elokuva on kuin uponnut

laivan hylky joka pohjasta lähettää

radioaktiivisia säteitään ja on sieltä päätynyt ravitsemaan

kaikkia muita tekemiäni elokuvia.”

Naistenpäivä 8.3.2012

by Juha Siro

8.3.2012

13:52

Leave a comment on Naistenpäivä 8.3.2012

Kuulumisia kauempaa, Runous, Uutiset

Afrikan sarvi, Dadaab, Kenia, Somalia, World Food Programme

Äideille, lapsille

Afrikan sarvi – kaunis nimi

kuin Yksisarvinen, Merenneito tai Serafi

jotka luotuaan Jumala päätti jättää ne näkymättömiksi.

Afrikan sarvi on jäänyt vettä vaille ja kärsii

sen kaakkoiskulmaan on kasvanut

maailman suurin pakolaiskeskus:

”Iisha-tyttö syntyi akasiapuun alle

Kenian ja Somalian rajalla viime viikolla.

Kymmenientuhansien muiden tavoin

Iishan äiti oli kävellyt viikkojen matkan

kuivuuden koettelemasta Somaliasta kohti Keniaa.

Viimeisillään raskaana oleva äiti kantoi mukanaan

viittä lasta kohti Dadaabin pakolaisleiriä.

– Kävelimme 22 päivää pelkän veden voimalla.

Synnytyksen jälkeen en ole syönyt mitään.”

Todella järkyttävän upeeta!!!

by Juha Siro

29.2.2012

16:48

2 kommenttia artikkeliin Todella järkyttävän upeeta!!!

Kulttuuripolitiikka, Kulttuuritapahtumat, Kuulumisia kauempaa, Kuvataiteilijat, Moderni kuvataide, Sivistys

Centro de Arte Contemporáneo de Malaga, Jerónimo Elespe, Lisää uusi avainsana, William Kentridge

Operaattori mainostaa sivuillaan kännykän prepaidia: ”Katso järkyttävät lataustarjoukset”. Mitä suuremmat sanat, sitä mitättömämpi asia. Mainokset kiihdyttävät kielen inflaatiota. Pysytään siis asiassa vaatimattomasti, mutta tiukasti.

Centro de Arte Contemporáneo de Malaga

Saan ystävältä sähköpostin, jossa hän ”vaatii” tutustumista Centro de Arte Contemporáneo de Malagan näyttelyyn. Yhteenveto ensin: näyttelykokonaisuus on parasta mitä olen vuosiin nähnyt. Taide ei ole sekunti- tai senttipeliä, mutta olen vaikuttuneempi kuin edellisistä näkemistäni ”maailmantähdistä” Subodh Guptasta tai Michael Borremansista.

Andy Warholl, CAC Málaga 2012.

CAC Málagan näyttely jakaantuu kolmeen: Jerónimo Elespe tekee miniatyyrikuvia, joihin latautuu tehoa, kun ne sijoitetaan yhteen valtavan kokoiseen saliin. Apocalipsis -kokoelmassa on töitä mm. Warholilta, Anselm Kieferiltä ja Louise Bourgeoisilta.

William Kentridge, helmikuu 2012, Malaga

Suurimman tilan tässä Wau-arkkitehtuuria karttelevassa museossa saa William Kentridge. Käyttäisin otsikon ilmaisua jos kehtaisin. Kentrige on syntynyt Johannesburgissa 1955. Näyttelyesite kuvaa häntä yhdeksi aikamme arvostetuimmista taiteilijoista.

Tunnustan, etten ole Kentridgen töitä aiemmin tuntenut. Taitelija on varsinainen yleisnero, joka tekee animaatioita, kollaaseja, printtejä, veistoksia, mosaiikkeja ja näyttämöprojekteja. Itse hän kuvaa kaiken lähtevän piirtämisestä.

William Kentridge, Malaga, helmikuu 2012.

Jonkin uuden ja oman kehittäminen on taiteessa oleellista. Nyt esillä olevista Kentridgen töistä luettelo käyttää nimeä ”tapestries”. Täsmällistä käännöstä on vaikea löytää, ehkä kyseessä ovat gobeliinin sukuiset kuvakudokset. Materian tuntu on vahva. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa. Taiteilija itse sanoo: ”They are like portable murals”.

Tuntuu käsittämättömältä, että tarkat työt on käsin kudottu. Käytössä ovat studiot Swazimaassa ja Johannesburgissa. Poliittinen ja kulttuurisidonnainen historia kietoutuu töiden tematiikkaan. Jos William Kentrige osuu kohdalle, taiteilijaa ei kannata ohittaa.

Ulkona iskee vastaan toinen todellisuus. Turisteilta rahaa keräävät ihmispatsaat ovat tuttu näky. Tämä kaveri on poikkeuksellisen taitava. Ehkä tanssin opiskelija, jonka asennot uhmaavat painovoiman lakeja.

Malaga, helmikuu 2012

Local Police saapuu ja katkaisee performanssin. Ei lupaa. Maassa, jossa on liki viisi miljoonaa työtöntä, joitain säädöksiä voisi katsoa läpi sormien. Mutta saattaa olla, että tässäkin olisi tarvittu ”voitelurahaa”. Minua pitää toppuutella, etten kerro poliiseille mitä mieltä olen aktiivisesta yrittämisestä luovuttamisen sijaan.

Lopuksi viiden viikon yhteenveto: kohta on vaimon rahat syöty ja juotu Andalusiassa. On aika keskittyä seuraaviin siirtoihin.

Aurinkoöljyä vetopasuunaan!

by Juha Siro

27.2.2012

17:31

Leave a comment on Aurinkoöljyä vetopasuunaan!

Kritiikit, Kulttuuripolitiikka, Kuulumisia kauempaa

Andalusian Swing Band, Elinsdotter Oscarsson, Fuengirola, Heikki Viinamäki, Kaya Ålander, Malaga, Regina´s, Tberna Antiqua Casa de Guardia

Päivä on silkka Sol, pilven hattaraa ei näy. Sombrassa plussaa 21 astetta. Kieliopinnot kangertaa vaikka opinkin muurin kupeesta juuri uuden lauseen: Prohibido fijar carteles. Julisteiden kiinnittäminen kielletty.

Mijas, helmikuu 2012

Iltaan voi valmistautua Malagan vanhimmassa tavernassa. Taberna antiqua casa de Guardia on tarjonnut Malagan viinejä suoraan tynnyristä jo vuodesta 1840. Lasillisen hinta kirjoitetaan liidulla tiskiin… ja toisenkin jos tarpeen on. Maksettaessa ne pyyhkäistään pois. Nerokasta.

Malaga, Casa de Guardia, helmikuu 2012

Illan kohde on Regina´s Fuengirolan satamassa. Olen varannut pöydän, mutta myöhästymme parikymmentä minuuttia ja joudumme peränurkan sohvalle. Meille pitää seuraa tarjoilijan virallinen jazzkissa, josta hän pyytää pitämään hyvän huolen. Ei tarvitse. Vaikka jazz kajahtaa, se ei karvakasan unta häiritse.

Haluan tietää ketä kuuntelen. Tenoristi tuuppaa muistikirjani Trumpetistille, joka kirjaa Andalusian Swingbandin peruskokoonpanon: Pianossa Diego Suares, basso Jose Serrano, rummut Mister Javier, tenoristi Jorma Vuorentie, trumpetti Hannu Ruotsalainen, laulusolisti Silvio Bereamin.

Fuengirola, Regina´s music bar 26.2.2012

Kokoonpano vaihtelee vierailevien muusikoiden myötä. Juuri nyt saapuu sohvalle viereemme Rehupiiklesissä soittava Heikki Viinamäki. Hän on saapunut Espanjaan vuorokausi sitten ja keikka iski heti.

Oma vetopasuuna on Suomessa, mutta käyttöön on hommattu alle sadan euron korvike. Setissä ei ollut soittimen luistiin tarvittavaa rasvaa, joten Heikki kertoo voidelleensa pasuunan aurinkoöljyllä. Suojakerroin kolmekymmentä. Jo kajahtaa Ice Cream, jonka sanat kertovat miten joku tykkää jätskistä, toisille kelpaa vain Cola. Rotukysymysten svengiä. Mustaa ja valkoista.

Fuengirola, Regina´s music bar 26.2.2012

Neljä tuntia, kolme settiä. Esa Pethman vierailee parissa biisissä. Samoin hiton hienot naissolistit Kaya Ålander ja Elinsdotter Oscarsson. Vielä lasi punkkua. Hessu pakkailee pasuunaansa. Hänen tuoreen suhteensa tytär Ella on nukahtanut sohvalle. Virallinen jazzkissa alkaa heräillä ja venytellä.