Eilinen päivitys tarjosi terrorismiin tuhannen vuoden takaista näkökulmaa. Tänään on paikallaan nostaa esiin tuoreempaa tavaraa.
Päivän lehdet esittävät yksioikoisia tuomioita satojen suulla. Laineet lyövät vielä pitkään – ja näyttävät miten kukin nostaa Pariisin teloitukset omien asenteidensa ja intressiensä tueksi.
Mielipide, joka päätyy kysymyksiin tai omaa napaa kauempana olevaan johtopäätökseen kiinnostaa kauhistelua tai tuomiota enemmän. Nostan tähän pari lyhyttä lainausta päivän Hesarista.
1. Kirjailija, lakimies ja Pen internationalin hallituksen johtoryhmän jäsen Jarkko Tontti: ”Selkeä viesti ilmaisunvapauden puolesta juuri nyt olisi poistaa Suomen rikoslaista arkaainen jumalanpilkkarikos. Monet Charlie Hebon pilakuvista olisivat sen vastaisia, jos ne julkaistaisiin Suomessa.”
2. HS:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja Kari Huhta: ”Mikäli sinä olet Charlie, et tue ainoastaan oikeutta eriäviin mielipiteisiin ja satiiriin pyhinäkin pidettyjen arvojen kustannuksella vaan tuet myös oikeutta epämiellyttäviin ja loukkaaviin mielipiteisiin. Rajana on pyrkimys aiheuttaa vahinkoa. Sellaista sananvapaus on.”
Lopuksi blogi tarjoaa Perjantairunon, jonka valintakriteeri on sattumanvarainen. Mietin kuka on kirjoittanut jatkuvasti inhimillisyydestä, Jumalasta ja Jeesuksesta. (Joka on myös yksi islamin profeetoista ja ”kaikkien uskovien muslimien rakastama kaikkialla maailmassa.” Lainaus Islam-oppaasta, linkki jutun lopussa.)
Sirkka Turkka on tuonut runoissaan uskon ja kuoleman arkiselle ja kaikkia koskettavalle tasolle. Poimin kotihyllystä hänen sattumanvaraisen teoksensa ja tarjoan täällä ensimmäisenä avautuneen runon. Olkaa hyvä, sivu 57 kokoelmasta Voiman ääni. (Tammi 1989)
Olen ylhäistä sukua,
laulaa kuoleva poika
ja säestää itseään kitaralla.
Ja sitä hän tottavie kohta on,
aivan pian,
nyt kun hän on antanut kaikenlaisten
lääketieteellisten toimenpiteiden
raueta omalla kohdallaan.
Sitä me olemme jokainen, koko roskasakki,
joka ikinen
kun lähestytään taivaanporttia.
Niin tottavie kuin Libanonissa seiväs
työnnetään hitaasti lapsen peräaukosta
kurkkuun asti.
Niin totta, ihmistä ja eläintä hän auttaa,
Hänen äänensä raastaa
puut juuriltaan, se saa
peurat poikimaan: Karitsalle kiitosta.
…………………………………………………
1. Blogin aihetta sivuava ekstralinkki: ”Mestarin sana”.
2. Linkki Islam-oppaan sivustolle.
3. Neljän vuoden takainen linkki Sirkka Turkan runoihin.
…………………………………………………
