Kategoria: Kulttuuri

MIESKALENTERI

by

18.6.2009

19:28

1 kommentti artikkeliin MIESKALENTERI

Kirjallisuus, Kulttuuri

, ,

Hesan kaupunginkirjaston Sanojen ajasta löydät Joulupukille vastapainoa juhannukseksi. Kirjalliseen kalenteriin on valittu 21 kirjailijalta runoja ja proosakatkelmia, jotka eri tavoin käsittelevät miehiä: isien ja poikien kohtaamisia, miehiä sukupolvien ketjussa, urheilun maailmaan sukeltaneina ja naissuhteitaan miettimässä. Mukana on myös miehen määritelmiä, naisen katsetta ja muistoja.

Kilauta kalenteriin tästä. 

haavamies

Juha on saanut numerokseen nelosen. Olisi kliseistä sanoa sitä koulumuistoksi. Sitä se kuitenkin on. Voitin numerolla Aleksanterin alakoulun luokanopettajan arpomat kirkkokonserttiliput. Osasin silloin iloita niistä enemmän kuin tänä yltäkylläisyyden aikana, jota talouden taantumaksi väitetään.

Lopuksi mainos: keskikesän runoilta wanhana juhannuksena eli kesäpäiväntasauksen jälkeen keskiviikkona 24.6. Hämeenlinnan verkatehtaan Suisto-klubilla.

Runoilijat kesäyössä: Johanna Venho, Kari Aronpuro, Juha Siro sekä lyyrinen muusikko Janne Laurila. 

Tervetuloa! Ei pääsymaksua.

Järjestää Vana-66 ja Suisto.

KAUNIITA KIRJAILIJOITA

by

13.6.2009

16:14

1 kommentti artikkeliin KAUNIITA KIRJAILIJOITA

Kirjallisuus, Kulttuuri, Lehtileikkeet

, , ,

Kuvassa on Kirjailija -lehden ja Parnasson uusimpien numeroiden kannet. Kauniita kirjailijoita. Ikäerosta huolimatta. Ja juuri sen tähden. Anni Lahtinen täytti alkuvuodesta 95 vuotta. Riina Katajavuori on häntä 54 vuotta nuorempi.

Väittävät, että sisäinen kauneus ratkaisee. Totta. Poikkeavien näkökulmien hakeminen, uutta luova ajattelu ja analyyttisen intohimoinen suhde omaan ammattiin luovat hehkua koko olemukseen. Asenne säteilee kummankin naisen kasvoilta.

kirjailijat-anni-ja-riina

”Nyt en tiedä mitä minulle kuuluu, jos en kirjoita”, Katajavuori sanoo haastattelussaan. Niin se on: valmiiksi ajateltua on maailma täynnä, joku muu on miettinyt jo kaiken puolestamme vaikka muuta kuvittelisimme. Kannattaa punnita mikä on omaa, mikä muilta kyseenalaistamatta omaksuttua.

Katajavuorelle lisäpisteet myös siitä, että hän nimeää John Ashberyn toiseksi häntä itseään innostavista runoilijoista. Mies mahtuu minunkin top-kymppiini. Innostavaa tekstiä lukiessa olo tuntuu luovalta vaikka ei itse saisi aikaan riviäkään.

Tuoreeseen Parnassoon mahtui myös kirjoittamani juttu tekijänoikeuksista. Ei niinkään vakava, ehkä paremmin osoitus siitä, että päivänkohtaisia kysymyksiä kannattaa usein katsoa laajemmalta kantilta.

Anni Lahtisen kanssa kävi näin: hänen syntymäpäivänsä aikoihin mietin miten koleasti unohduksen tuuli pyyhkäisee niiden yli, joita median makea mesi ei ruoki. Ajattelin, että Annista pitäisi tehdä juttu Kirjailija -lehteen. En uskaltanut. On ideoita, jotka on syytä luovuttaa parempiin käsiin. Pyysin Annin ystävää, kirjailija Anneli Toijalaa kirjoittamaan tekstin. Hyväksi onneksi hän suostui.

Otin Annista kuvat kantta varten. Sen jälkeen istuimme yhdessä kahville: minä, Anni ja Anneli. Ja vieläkin, viittä vaille sadan vuoden iässä Annin silmiin syttyi aivan erityinen palo, kun hän kertoi riemusta minkä esikoiskirjan julkaisupäätös aikanaan sai syttymään.

Pappi voi heittää kaavun yltään ja käädyt kaulastaan. Kirjailija ei pääse koskaan ajatuksistaan eroon. Hänen ammattinsa, jos mikä, on Kutsumustyötä.

Maalaishiiri vai kaupunkilaishiiri

by

27.5.2009

11:05

3 kommenttia artikkeliin Maalaishiiri vai kaupunkilaishiiri

Kirjallisuus, Kulttuuri

Kaipasin kymmenen vuotta omia nettisivuja. Nyt ne ovat tässä. En viitsi mainita kliseistä sanontaa suutarista, koska se on itsestään selvää.  Blogini nimi on Saarikoskelta lainattu. Hän julkaisi vuonna 1962 runokokoelmansa Mitä tapahtuu todella.

Kannattaa aina kääntää asiat päälaelleen – varmuuden vuoksi. Yhteiskunnallisuuden ohella Saarikosken runous zoomasi pieniin asioihin. Sienten poimintaan tai pihassa hyppelevään harakkaan. Noin karkeasti ilmaistuna. Olennaista oli nähdä asiat toisin. Tulen jättämään blogissani Vanhaset ja Isä Mitrot muiden huoleksi. Kirjallisuus ja kritiikit saavat osansa. Samoin kuvataide. Työskentelen Tampereella Suomen Trikoon vanhassa punatiilitehtaassa, josta löytyy huippunimiä ja nousevia tähtiä. Myös heidän työnsä ja ajatuksensa nousevat näille sivuille.

Ensin kuitenkin hatunnosto oikeustieteen tohtorille. Viikon takaisessa Aamulehden liitteessä oli juttu Aulis Aarniosta. Mies on renessanssinerojen sukua: mm. tutkijaprofessori, yli 40 teosta ja 12 näytelmää julkaissut kirjailija, entinen Tampereen Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen johtaja, kansainvälinen luennoitsija ja maailmanlaajuisen Tampere-klubin perustaja. ”Järjestö on nostanut keskiöön modernin yhteiskunnan polttavat pulmat, ennen muuta demokratian ja sen toimivuuden.”

Sitten tärkein asia, eli lehtijutun lopetus, Klinge vastaan Aarnio. ”Kevennyksenä todettakoon, että vaikka molemmat olemmekin Topeliuksen miehiä, makutottumuksillamme on ainakin yksi ero… Matti Klinge asettaa Brigitte Bardotin naisidolina Marilyn Monroen edelle. Panen haisevan vastalauseen. Olen Marilynin miehiä.” Niin on allekirjoittanutkin – sattuneesta syystä.

marilyn1

Aarnio on asunut pitkään Kangasalla. Tyylissä on muutenkin maanläheisyyttä ja suoraa konstailemattomuutta. Poolopaita ja Koisolta ostettu klubitakki. Matti Klinge tuskin juo edes aamukahviaan ilman kokopukua, valkoista paitaa ja solmiota. Miten menikään vanha satu kaupunkilaishiirestä ja maalaishiirestä. Eivätkös sympatiapisteet ropisseet jälkimmäisen pussiin?