Matkajärjestelyistä johtuen Perjantairuno ilmestyy etuajassa. Sade ja myrsky pimentävät Ateenan torstai-illan. Siksi valitsen matka-albumista kuviksi ylevän kliseiset aiheet. Niissä on ripaus patetiaa, aivan kuten runossakin.
Ensimmäisessä, erityisessä suhteellisuusteoriassaan Einstein hylkäsi absoluuttista aikaa tikittävän kosmisen kellon, teoriassa mennyt ja tuleva on koko ajan läsnä. Ajan määre voidaan hahmottaa paremmin paikasta johtuvaksi. Ja jos en teoriaa aivan ymmärrä, mielikuvitus hoitaa homman.
Runo löytyy myös alkuvuodesta ilmestyvästä kokoelmastani. 365 runon rihmasto päivittää maailman tilanteen sitten Babelin aikojen. Ehkä on niin, että viimeisen rivin kahdeksansadan vuoden takainen kehotus olisi avain tämän päivän väkivaltaisiin kriiseihin. Mutta kukas köyhää kilvoittelijaa kuuntelisi…
…………………………………………………………………………………
”Sattuma on tapahtuma, joka kohdataan vahingossa ja
odottamatta. Vastoin sitä mitä on ajateltu ja päätetty.”
Niin kuin Franciscus Assisilainen,
joka kahdeksansadan vuoden kuluttua kuolemastaan ilmestyy
seuraamaan vahdinvaihtoa parlamenttitalon aukiolle.
Siksi sallimme hänen sanoa vielä jotain tähdellistä:
”Älkää ottako matkalle mukaanne mitään – ei sauvaa, ei laukkua,
ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan.
Älkää pitäkö omaa tietänne ainoana tienä Jumalan luo.”
…………………………………………………………………………………………
