Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi

E I !

On osattava sanoa riittävän monta kertaa EI, jotta voi vastata KYLLÄ. Jos näin ei tee, tärkeysjärjestys katoaa ja elämän lanka kiertyy toivottomalle sykkyrälle. Noudatan teesiäni vaihtelevalla menestyksellä. Juuri nyt olen jälleen sortunut omaan näppäryyteeni. Lento Istanbuliin ja sieltä Ateenaan lähtee tiistaina. Ellen olisi lupaillut tehdä matkaa ennen ”sitä ja tätä”, odottaisin kuukautta kirjailijaliiton residenssissä levollisin […]

Perjantairuno on elossa!

Pari päivää sitten kollega kertoi facebookissa iloon havahtumisen hetkestä ja kyseli muidenkin onnen aiheita. Itsestäni tuntuu ihmeelliseltä olla elossa. Neljätoista vuotta sitten sairaalan teholla ajatus elämän jatkumisesta vietiin muutamassa sekunnissa. Siihen ei tarvittu rajua dramatiikkaa eikä lääkäreiden sankarillisia suorituksia. Vain sydänkohtaus. Moni nuorempi on joutunut lähtemään, oma sisarenikin. Ympärillä usea ihminen sairastaa syöpää. Silti unohdan […]

Kirjamessuilla Merjan kanssa

Hesan kirjamessut käyvät kohdaltani lyhyen kaavan mukaan. Lauantaina vain puolen tunnin keikka Kirjailijaliiton Takauma-lavalle. Tapahtumassa neljä kirjailijaa lukee toisiltaan valitsemiaan runoja. Esiintyjäpareina Olli Heikkonen ja Olli Sinivaara sekä Merja Virolainen ja meikäläinen. Valitsin Merjalta yhden runon kokoelmasta Pilvet peittävät sisäänsä pilvet. (Tammi 2000) Lapsen pahoinpitelyä kuvaava teksti teki aikanaan vaikutuksen, joka tuntuu yhä. Sen vastapainoksi […]

Pienet on Perjantairunon murheet

Viimeviikkoinen Malala Yousafzain murhayritys ei onnistunut. 15-vuotias pakistanilainen koulutyttö on hoidossa Birminghamissa, mutta yhä terroristien tappolistalla. Taleban julisti Pakistanin Swatiin koulunkäyntikiellon 2009, ja tuolloin yksitoistavuotias tyttö alkoi vastustaa islamistijärjestöä. Malala kertoi blogikirjoituksissaan Talebanin tyranniasta. ”Taleban ajaa Swatin aluetta takaisin kivikauteen hyökkäämällä naisten koulutusta vastaan. Koulutetut äidit eivät salli lastensa alkaa itsemurhapommittajiksi, he eivät anna jalokiviään […]

Huomatkaa uusi keksintö, kokoontaittuva sateenvarjo

Edellisessä jutussa on näkymä Tampereelta 76 vuotta sitten. Arvelen, että ollaan Hämeenkadun yläpäässä, lähellä Tuulensuuta. Mustavalkoisessa kuvassa oli heti jotain minuun vetoavaa, eikä se johtunut vain kotikaupungin kadusta. Sitten muistin Gustave Caillebotten (1848 – 1894) maalauksen Paris Street, Rainy Day. Taiteilija luetaan impressionisteihin, vaikka suuri osa hänen töistään voisi olla fotorealismin airuita. Impressionismin pointti ei […]

Perjantairunossa sidotaan maailman napa

Kirjallisuuden Nobel meni Kiinaan. Tampereen kirjastokannasta löytyi eilen yksi Mo Yanin kiinankielinen kirja. Tarkemman tutustumisen aika koittaa siis myöhemmin. Ennakkotietojen perusteella Yan vaikuttaa käyttävän kielen keinovaroja varsin mielenkiintoisesti. Tampereen Runokaupunkiviikko kiihdyttää loppuaan kohden. Tämän kirjoitettuani loikkaan suoraan rautatieasemalle. Hiljaa virtaa runo -tapahtumassa lyyrikot lukevat ohikulkijoille runoa 12 tuntia putkeen. Ehdin lukea tunnin ennen kuin siirryn […]

”Olen koko elämäni ajan rakastanut mielettömästi”

Suomen Kirjailijaliitto jakoi viikonvaihteessa tunnustuspalkintonsa. Kaunokirjallisesta elämäntyöstä se ojennettiin Risto Ahdille. Merkittävästä elämäntyöstä lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa palkittiin Hannele Huovi. Nostan päivän juttuun muutaman huomion Ahdin runoudesta. Esikoisteoksensa Talvi on harha, hän julkaisi 1967. Tänään Ahti on taiteilijaprofessori, joka on kääntänyt Runebergiä Suomen kielelle, toiminut kriitikkona ja opettanut runon kirjoittamista. Hän on julkaissut yli 30 […]

Perjantairunossa Tolstoin terveiset

Lokakuu satakaksi vuotta sitten. Leo Tolstoi tekee kuolemaa. Hänellä on ollut elämässään tunnuslause, jonka hän yrittää vielä kirjoittaa muistikirjaansa. Kynä kirpoaa kädestä. Onko sinulla jokin niin tärkeä ajatus, että siitä riittäisi elämän ohjenuoraksi? Kyllä – ajatus on kliseinen. Ja juuri siinä on sen voima, harvat ajatukset kykenevät kiteytymään ikuisiksi. Kun kliseen murskaa ja purkaa, alkaa […]

Pienet peilit taittavat äänet tuhannesti

Tämä juttu olisi jäänyt kirjoittamatta, jollen olisi lukenut Aamulehden yleisönosastoa viime sunnuntaina. Birgitta W. kirjoittaa viettäneensä Tampereella elämänsä parhaan vuoden, mutta on nyt muuttamassa Espooseen. Birgitta kehuu kaupungin luonnon, ihmiset ja palvelut monin tavoin. Hän ihmettelee vain miksi Tampere ei hyödynnä paremmin Suomen parhaimman kaupungin mainettaan. Lopulta kirjoittaja päätyy aivan yllättävään yksityiskohtaan: hän löytää keskustorin […]

Copyright © 2017 Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi