Kaipasin kymmenen vuotta omia nettisivuja. Nyt ne ovat tässä. En viitsi mainita kliseistä sanontaa suutarista, koska se on itsestään selvää. Blogini nimi on Saarikoskelta lainattu. Hän julkaisi vuonna 1962 runokokoelmansa Mitä tapahtuu todella.
Kannattaa aina kääntää asiat päälaelleen – varmuuden vuoksi. Yhteiskunnallisuuden ohella Saarikosken runous zoomasi pieniin asioihin. Sienten poimintaan tai pihassa hyppelevään harakkaan. Noin karkeasti ilmaistuna. Olennaista oli nähdä asiat toisin. Tulen jättämään blogissani Vanhaset ja Isä Mitrot muiden huoleksi. Kirjallisuus ja kritiikit saavat osansa. Samoin kuvataide. Työskentelen Tampereella Suomen Trikoon vanhassa punatiilitehtaassa, josta löytyy huippunimiä ja nousevia tähtiä. Myös heidän työnsä ja ajatuksensa nousevat näille sivuille.
Ensin kuitenkin hatunnosto oikeustieteen tohtorille. Viikon takaisessa Aamulehden liitteessä oli juttu Aulis Aarniosta. Mies on renessanssinerojen sukua: mm. tutkijaprofessori, yli 40 teosta ja 12 näytelmää julkaissut kirjailija, entinen Tampereen Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen johtaja, kansainvälinen luennoitsija ja maailmanlaajuisen Tampere-klubin perustaja. ”Järjestö on nostanut keskiöön modernin yhteiskunnan polttavat pulmat, ennen muuta demokratian ja sen toimivuuden.”
Sitten tärkein asia, eli lehtijutun lopetus, Klinge vastaan Aarnio. ”Kevennyksenä todettakoon, että vaikka molemmat olemmekin Topeliuksen miehiä, makutottumuksillamme on ainakin yksi ero… Matti Klinge asettaa Brigitte Bardotin naisidolina Marilyn Monroen edelle. Panen haisevan vastalauseen. Olen Marilynin miehiä.” Niin on allekirjoittanutkin – sattuneesta syystä.
Aarnio on asunut pitkään Kangasalla. Tyylissä on muutenkin maanläheisyyttä ja suoraa konstailemattomuutta. Poolopaita ja Koisolta ostettu klubitakki. Matti Klinge tuskin juo edes aamukahviaan ilman kokopukua, valkoista paitaa ja solmiota. Miten menikään vanha satu kaupunkilaishiirestä ja maalaishiirestä. Eivätkös sympatiapisteet ropisseet jälkimmäisen pussiin?
Onnea blogille 🙂
Marilyn on ehdottomasti ylittämättömin naistähti.
Anteeksi, Juha, kun aloitan kommentoinnin näin vaatimattomalla merkinnällä, mutta haluan todeta Marilynin kuvasta, että se on kertakaikkiaan ihastuttava.
Vähän hankala kukuasento Marilynillä on; paras ääniraita: One Silver Dollar; raina: The Misfits
Die Ella, kesällä Summertime, painavaa jazzia.
Karita Mattila, sanat eivät riitä kertomaan