Kuukausi: syyskuu 2012

Perjantairunossa on paikka Ruotsin kuninkaalle

by

28.9.2012

13:01

2 kommenttia artikkeliin Perjantairunossa on paikka Ruotsin kuninkaalle

Babel, Kirjoittamisen ideat, Kulttuuri, Kuvataide, Perjantairuno, Sivistys

, , ,

Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin perustamisasiakirjan 1.10. 1779. Päätöstä ja kaupungin 233 vuoden ikää juhlitaan tänä viikonloppuna Tampereella monin tavoin. Blogi keskittyy kuninkaaseen ja tarjoaa lukijoille proosarunoa.

Kustaa III oli kulttuurille avoin, perusti kuninkaallisen oopperan, rakasti teatteria ja halusi näytellä itsekin. Mitä muuta, se selviää säkeistä. Olkoon tällä kertaa johdanto lyhyt, runo pitkä. Teksti löytyy aikanaan 365 runon kokoelmastani Babel.

Kustaa III. Signeeraus: Ch. Roslin 1777.

Näillä riveillä lepää Ruotsin kuningas Kustaa kolmas.

Näyt ja toiveet, jotka hallitsija lähetti maailmaan, tulevat takaisin

terävä äly ja taiteellisuus, teeskentely ja teatraalisuus

valistunut yksivaltius, säädyiltä kaapattu valta ja saneltu hallitusmuoto

propagandapuheet suurvallasta ja jatkuvat sotahankkeet

oikeuslaitoksen uudistus ja kidutuksen lopettaminen kuulusteluissa

kustavilaiset kalusteet, arkkitehtuuri, hienostelu ja hepeneet

kuninkaallinen ooppera, akatemia ja draamateatteri

näyttelijän roolit ja ranskankieli, kiinnostus Babelin ja

Tampereen runoihin, kaupungin perustaminen 1779

valtiontalouden välttely, henkilökohtaiset mieltymykset

epäjohdonmukainen politiikka ja arvaamattomat hankkeet

kihlaus viisivuotiaana, onneton avioliitto uskonnollisen Sofian kanssa

ylikäymätön järkytys toisen pojan kuolemasta ja aateliston kapinointi

hovin suosikit, vastustajien kauna, katkeruus ja salaliitto

oopperatalon naamiaisissa ammuttu laukaus, joka ei vienyt henkeä

vaan ruosteisen luodin kasvattama kuolio.

C.G. Pilo, Kustaa III:n kruunaus, 1772

Kuten kirjoitus hautakivessä, tämä paikka on varattu

C.G. Pilon maalaukselle Kustaa III:n kruunauksesta.

Keskellä nuori kuningas säteilee sivistystä ja valistusajan aatteita,

muutokseen on vuosien matka, murhaan kaksikymmentä.

Taulun tausta hämmästyttää.

Ei valtaistuinsalia, veistoksia, pilareita, pylväitä, marmoria

ei silkkiverhoja, tyynyjä, tupsuja, kristalleja, kynttelikköjä, kirkkoa.

Kruunu nostetaan kuninkaan päähän uhkaavassa ikimetsässä,

keskellä tummia ja tutkimattomia puita, joiden lomaan

hovin hämmentävä seurue on kokoontunut.

Kuningatar on jätetty taustalle, kultaisen leikkauksen hämyyn ja

kruunun laskemisen hetkellä kuninkaan valkeat vaatteet

keräävät metsän vähäisen valon.

Maalaus on jäänyt kesken vuonna 1772 –

Tämä paikka on työlle varattu.

…………………………………………………………………………………………………

Runo, Tomas ja Nobel

by

25.9.2012

11:54

3 kommenttia artikkeliin Runo, Tomas ja Nobel

Babel, Blogit ja postaukset, Kirjallisuuden Nobel, Kirjoittamisen ideat, Lehtileikkeet, Suosikkikirjat

, ,

Ensimmäiset veikkaukset kirjallisuuden Nobelistista ovat ilmestyneet lehtiin. Aamun Hesari kertoo Bob Dylanin nousseen jo pörssin kakkoseksi. Ehkä nyt on laululyriikan aika. Lyyran säestyksellähän länsimainen lyriikka taipaleelle lähti.

Nobel-palkittu Tomas Tranströmer 2011. Kuva Dan Hansson.

Tässä jutussa ei ole veikkauksia voittajasta, nyt on aika muistaa edellistä palkinnon saajaa. Tomas Tranströmer on ollut minulle henk. koht. merkittävä kirjailija niinä vuosina, kun runous oli itselleni ”henki ja elämä”. Saattaa olla vieläkin, kirjallisuuden perspektiivi vain on laajentunut. Tein Tranströmeristä blogiin pidemmän jutun viime vuonna. (löytyy täältä)

Tänään tarjoan nobelistista arkisemman kokemuksen. Taisi olla niin, että vajaa vuosi sitten valmistelin ruokaa ja selasin ohessa lehteä. Leikkasin siitä jutun talteen ja kirjoitin lauantai-illan hetken runoksi myöhemmin.

Kuva: 1MS.net

Illan elokuvassa Helene H:n kosketus on lämmin. Uunissa tarjouslohta ja lohkoperunoita, lautasella punajuurta ja sitruunasipulia. Nobelisti Tomas T. ei noudata kuningasparin päivälliskutsua vaan lähtee tapaamaan Rinkebyn siirtolaislähiön kahdeksasluokkalaisia. Kukaan ei ollut kuullut kirjailijasta – nyt he ovat tutustuneet runoihin ja valmiit keskusteluun. Tomas tykkää kommenteista ja tulkinnoista, joille hän aplodeeraa. ”Uskon, että kirjailija ajattelee miten tapahtunut on tapahtunutta, hänen on otettava vastaan se, mikä tulee”, sanoo yläasteen oppilas Frida T.

Nobelistin runossa soitetaan Haydniä mustan päivän päätteeksi. Toisessa tungeksivat turistit valtavan romaanisen kirkon sisällä. Katsojaa syleilee kasvoton enkeli, joka kuiskaa koko olemuksellaan: ”Älä häpeä että olet ihminen, ole ylpeä! Sinun sisälläsi avautuu holvi holvin takana loputtomiin. Sinä et ole koskaan valmis, ja niin sen täytyy ollakin.”

………………………………………………………………………………………………………….

Ylempi kuva: Dan Hansson

Goottiarkkitehtuurin kuva: http://1ms.net/gothic/

Perjantairuno myös Runoraadin lähetyksessä ensi sunnuntaina

by

20.9.2012

19:16

2 kommenttia artikkeliin Perjantairuno myös Runoraadin lähetyksessä ensi sunnuntaina

Kirjoittamisen ideat, Perjantairuno, Runous

, , , , ,

Runoraati täyttää 10 vuotta. Synttärilähetys tulee YLE Teemalta ensi sunnuntaina 23.9. klo 20.00. Minna Joenniemi pyysi minulta ohjelmaan tekstin. Ideana oli tehdä onnitteluruno julkisuuden henkilölle. Sain pitkän listan ja pari päivää funtsittuani valitsin sieltä leipuri-laulaja-näyttelijä-pellehyppääjä-taiteilija-koomikko Simo Salmisen.

Runoraati Yle Teemalla 23.9.2012

Ohjelmassa on runo myös Jouni Tossavaiselta, Kirjoittajaryhmä Tapiirilta, Riina Katajavuorelta sekä Runokoneella tehty teksti. Ideana on, että runolähetit Joanna Haartti ja Juha Varis toimittavat ohjelmassa onnittelun perille. Ja raati pui tulosta tapansa mukaan.

Tekijöiden ajatuksia Onnittelurunon kirjoittamisen haasteista löytyy Runoraadin blogista: http://blogit.yle.fi/runoraati Kaikkien tekijöiden valmiit runot löytyvät täältä: http://teema.yle.fi/ohjelmat/ohjelmapaikat/runoraati

Onnitteluruno tässä kuvatiedostona. Blogin alustalla tekstin asemointi ja rivijako ei toimi kuten haluaisin. Tapaamisiin sunnuntaina.

Runoraati 23.9.2012, onnittelu Simo Salmiselle.

Asiallinen, mutta kuiva ja pinnallinen juttu

by

19.9.2012

11:36

Leave a comment on Asiallinen, mutta kuiva ja pinnallinen juttu

Kulttuuripolitiikka, Lukeminen, Mielipidekirjoitukset, Sivistys

, , ,

Vierastan numeerisia taulukoita ja tilastoja. Juuri siksi liitän tähän kaksi. Ensimmäisessä on kyse Tampereen kauppakamarin selvityksestä, johon vastasi 379 pirkanmaalaista nuorta. Taulukosta käy ilmi millaista osaamista nuoret kokevat eniten tarvitsevansa työelämään siirryttäessä.

Tampereen kauppakamarin selvitys, Attitude 2012

Hyvä äidinkielen hallinta on ykkösenä. Mistä sellaista saa? Koulussa opetetaan kielioppia ja kirjoittamisen taitoa. Kotona ja koulussa kannustetaan lukemaan. Noin äärimmilleen yksinkertaistettuna.

Lukeminen on kova sana myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Mutta vain yksi. Siihen, miten lukuharrastusta lisätään, en osaa vastata. Kannattaisi kysyä nuorilta itseltään. Yleensäkin olisi hyvä kuulla asianosaisia. Mutta nuoria ja vanhoja ei kuulla, koska muut tietävät paremmin mikä heille tarpeen on.

Keskustelukulttuurissamme on tapana toitottaa vain omaa mielipidettään. Elävää informaation vaihtoa ei synny. Syrjäytymisen ehkäisystä käytävä keskustelu kulkee vain yhteen suuntaan: ylhäältä alas. Pieniä on piipitykset, joita olen saanut vastakkaisesta suunnasta lukea. Kuka kaivaisi esiin syrjäytymisuhan alla elävien toiveet?

Valtiontalousarvioesitys 2013

Toinen taulukko kertoo jotain ensi vuoden valtiontalousarvioesityksestä. Se on tarkoitettu niille, jotka esittävät mielipiteitään kulttuurille jaetuista rahoista mutu-tuntumalla ja kokonaisuutta huomioimatta. Oikeastaan taulukko on vain syötti. Koko opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan tiedote löytyy TÄÄLTÄ. Hyviä ja huonoja uutisia niille, joita rahan jako kiinnostaa.

Perjantairuno vaatii lakkautusuhan esityskirjauksen poistoa!

by

14.9.2012

13:30

Leave a comment on Perjantairuno vaatii lakkautusuhan esityskirjauksen poistoa!

Babel, Lehtileikkeet, Lukeminen, Perjantairuno

, , ,

Muutama päivä sitten löysin Jukka Kemppisen blogista linkin tutkimukseen, jonka mukaan viidennes EU:n alueen ihmisistä ei osaa lukea ja kirjoittaa tarpeeksi hyvin. Kemppinen hämmästelee. Minä en.

Ylempi kuva: Salvador Dali, Paranoic Metamorphosis of Gala´s Face, 1932

Ihmiselle, joka ei tarvitse kirjoitustaitoa työssään, lomapostikortin kirjoittaminen saattaa tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia. Lopputuloksena on usein silkat ”Aurinkoiset terveiset!”

Päinvastainen esimerkki on helppo löytää työtään selittävän taiteilijan näyttelyluettelosta. Töille haetaan lisäarvoa niin ylätyylisellä kielellä ettei lukija ymmärrä siitä yhtikäs mitään. Tein tästä aikanaan jutun otsikolla ”Selkeät sanat – parempi mieli” (linkki)

Lainsäätäjän ja byrokratian kieli on oma lukunsa. Harvat osaavat sitä kirjoittaa tai ymmärrettävästi lukea. Pitäisikö? Kirjoituspuolella ainakin on parantamisen varaa.

Entä niin laajat käsitteet, jotka haukkaavat koko kakun kerralla. Miten parannetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta… mitä niin löysä ilmaus merkitsee? Poliitikot vetoavat mielellään parilla sanalla käsitteisiin, joiden avaaminen vaatisi väitöskirjan tekoa.

dali2

Selkeä ja täsmällinen kieli, jossa on mukana elämyksellisiä aspekteja on harvinaista herkkua. Useimmiten ammatikseen kirjoittavien tuottamaa. Ja kyllä, tässä kappaleessa on sivistyssana aivan turhaan, sellaiset voi korvata suomenkielisillä ilmaisuilla.

Perjantairunon tekstit on poimittu yhdestä ainoasta Hesarin jutusta ja sen siteeraamista lausunnoista. Teksti on omistettu tulevien vaalien ehdokkaille, joista suurin osa varmasti toimii kaikin tavoin edistääkseen mahdollisuuksia… Heidän joukossaan on ainakin yksi poikkeus. Tiedätte kyllä kuka.

……………………………………………………………………………………………………………………………

Runot eivät pidä byrokratiasta

mutta ainoastaan edelliseen seikkaan vedoten

eivät voi hylätä hallintomallia joka

– parantaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta

– puoltaa vapaaehtoisen siirtymisen kannustusmahdollisuutta

– kiinnittää huomiota kehittämisvastuuseen

– tukee leikkausseuraamusten vastuuvelvoitteita

– ottaa huomioon yleishyödyllisten toimijoiden tarpeet

– selvittää taloudellisen tuen tasapuoliset seuraamukset

– seuraa kilpailevien toimijoiden tasomallien arviointeja

– kehittää mahdollisuuksia keventämällä progression osuutta

– mallintaa tehtävien aiheuttamien velvoitteiden korvaamisen

– kiirehtii kokemusten selvitystoiminnan analysointia

– edistää laiminlyöntien nykyistä voimakkaampaa sanktiointia

– turvaa käytännöt lainsäädännön edellyttämällä tavalla

– varmistaa kehityksen, jonka puitteissa voidaan saavuttaa

– säätää lain, jonka jakaa toimenpiteiden vastuumallia

– puuttuu valvonnan täytäntöönpanon epäkohtiin

– huolehtii toimialakohtaisen turvaamisen oikeuksista

– tarkkailee saatavuusharkinnan purkamisen kokemuksia

– säilyttää toimeenpanovallan mukaisen järjestelmämallin

– kirjaa maininnan uusien edellytysten selvittämisestä

– vaatii lakkautusuhan esityskirjauksen poistoa

– esittää integroidun ja kohdennetun tuen lisäämistä

– ylläpitää ja vahvistaa lainsäädäntötyötä kehittämällä

– hankkii tiedot kehysriihen työllistämisaspekteista

– toimii kaikin tavoin edistääkseen mahdollisuuksia

Kyseeseen voivat tulla myös jäljempänä esitetyt kirjaukset.

……………………………………………………………………………………………………………………………..

Ylempi kuva: Salvador Dali, Paranoic Metamorphosis of Gala´s Face, 1932

Alempi kuva: Salvador Dali, City of drawers, 1936

”Insinööriproosaa” ja tuotesijoittelua

by

12.9.2012

15:31

5 kommenttia artikkeliin ”Insinööriproosaa” ja tuotesijoittelua

Kirjallisuus, Kirjallisuuspalkinnot, Kuvataiteilijat, Lukeminen, Romaanin kieli

, , , ,

Michel Houellebecqin nimi oli minulle tuttu kiittävistä kritiikeistä ja lukijoiden mairittelevista mielipiteistä. Kirjakaupan alessa oli helppo tarttua neljän eron niteeseen. Romaani Maasto ja kartta ( suom. Ville Keynäs) sai Goncourt-palkinnon 2010, vaikka takakansi sen vuotta vanhemmaksi väittääkin.

Kirjan liepeessä kerrotaan, että ”Michel Houellebecq on Ranskan nykykirjallisuuden palkittu ja parjattu ’paha poika’, kirjailija jota monet rakastavat pitkin hampain.” Maasto ja kartta ei tue kumpaakaan markkinointiväitettä, joten lisää on luettava. Ei varta vasten, mutta kohdalle sattuessa.

Michel Houllebecq, (s.1956) Maasto ja kartta.

Kun isken proosan kirveellä kahtia, toiseen puolikkaaseen jää runonsukuinen teksti, kielellisesti rehevä tai hienovireinen, elliptinen ja emotionaalinen. Vastapainona on ”insinööriproosa”, toimittajan kielen sukulainen. Se tekee myös korostetun tarkkoja havaintoja ja julistautuu usein jonkin ideologian, mielipiteen tai asenteen puolustajaksi.

Kummallakin asenteella tehdään hyvää proosaa. Houellebecqin romaanissa oli kuitenkin seikkoja, jotka saivat ärsyyntymään. Kun tekstiin haetaan uskottavuuden illuusiota, ylettömän tarkoista havainnoista alkaa kertyä tyhjä maneeri: ”Marylin kaivoi kassistaan kalenterin, joka oli kooltaan 21 x 29,7 cm, sekä kaksi paperinenäliinapakettia, ennen kuin jatkoi.”

Tekstiin ripotelluista havainnoista alkaa kasvaa myös piilomainontaa: ”Ulkolämpötila oli -3 °C, mutta ilmastointilaite toimi kuten pitää ja auton sisällä oli tasaisen lämmintä. Audit ovat tunnettuja poikkeuksellisen korkeasta viimeistelyn tasosta, jolle Auto-Journalin mukaan vain muutamat Lexusin mallit vetävät vertoja.”

Säännöllisesti toistuessaan tuotesijoittelun piikit alkavat törröttää tekstissä ikävästi: ”Minäpä kokeilen Dunhillia…” Hän imaisi muutaman henkosen. ”Tämäkin on hyvää, erilaista kuin Gitanes, mutta hyvää. En käsitä, miksi kaikki lakkasivat yhtäkkiä polttamasta.”

Houellebecq sijoittaa kirjaansa Houellebecq -nimisen kirjailijan, jonka kohtaloksi koituu raaka paloittelumurha. Ideatasolla ratkaisu on heppoinen, toteutuksesta kirjailija suoriutuu lähdetöidensä ansiosta uskottavammin ja juonne sulautuu ”luontevasti” osaksi tekstin rakennetta.

Jos Maaston ja kartan suuret linjat kiskaistaan kireälle, kerronnan motiiviksi jää kaksi sanaa: kapitalismi ja kuolema. Romaanin takakansitekstin mainitsema taide palvelee samoja teemoja. Mainitaan siellä rakkauskin, missäpä ei mainittaisi. Kerronnan emotionaalinen vire on kuitenkin niin kuivahtanut, ettei sanalle jää katetta.

Missä Houellebecq onnistuu? Taidemarkkinoiden mekanismi on useista näkökulmista pätevästi kuvattu. Samoin päähenkilön, Jed Martinin ura taitelijana ja hänen töidensä kuvaukset luovat uskottavuuden illuusion. Luomiskauden kolmessa vaiheessa ei ole kirjallista tyhjäkäyntiä, vaan hienosti loppuun saakka pohdittua ideapotentiaalia. Houellebecqin ansioksi jäävät myös romaanin rakenteelliset ratkaisut ja tuore tulokulma ”kliseisiin” teemoihin.

Riivatun paljasjalka mölyapina!

by

7.9.2012

14:34

2 kommenttia artikkeliin Riivatun paljasjalka mölyapina!

Babel, Blogit ja postaukset, Kuvittajat, Perjantairuno, Sarjakuvat, Suomennokset

, , ,

Painan kaasua, mutta maailma pysyy paikallaan! Tietokoneen ohjelma ei tajua toiveitani! Sekoitan turhat ja tärkeät duunit! En kykene keskittymään!  Polkupyörän takavanne vippaa ja käy kiinni jarrupaloihin! Ketuttaa niin, että tekee mieli kirota!

Tai sitten minulle saisi syytää voimasanoja, että älyän paiskata työhuoneen oven kiinni ulkopuolelta ja pitää pienen breikin. On se kumma miten syvään luterilaisen työmoraalin malli on juurtunut vaikka olisi vapaus tehdä toisin. Perjantairunoon tarvitaan Taika-Jim ja kumppanit. Viimeisen huutomerkin lyötyäni katoan työpöydän takaa enkä palaa ennen maanantaita, kenties koko viikkoa… tai kahta.

Mandrake, Taika-Jim. Sarjakuva syntyi Lee Falkin kynästä 1934.

Runo kokoelmasta Babel (2013)

Taika-Jim tekee hypnoottisen eleen, Battler Britton

solvaa natsisikoja, Pecos Bill ratsastaa Myrskytuulella

Kissanainen piinaa Batmania, vihreä kryptoniitti Teräsmiestä

Tarzan ei koske tuliliemeen, mutta kapteeni Haddock

kallistaa kuppia joka päivä – Myrsky ja mylväys!

Karaboudjanin kippari kiroaa näiden rivien kirjoittajan:

Sinä joutavanpäiväinen pyromaani ja karnevaalimerirosvo

ostrogootti maasika, senkin autoaddikti lumppujussi

mokomakin älykääpiö, kerberos ja mullisaukon poika

joutavanpäiväinen autokraatti, klimppisopan sattuma

riivatun paljasjalka mölyapina ja lainsuojaton raadonsyöjä

senkin törkyturpa brontosauruksen sivupersoona.

Herätys, senkin härkäpää undulaatti!

…………………………………………………………………………..

Tintti-sarjakuvan ja kapteeni Haddockin persoonalliset kiroukset on ymmärtääkseni suomentanut professori Jukka Kemppinen. Blogijuttuni hänestä löytyy täältä: http://juhasiro.fi/blogi/?p=982

Lyhyt juttu kahdesta Paavosta

by

5.9.2012

15:14

3 kommenttia artikkeliin Lyhyt juttu kahdesta Paavosta

Kulttuuripolitiikka, Mielipidekirjoitukset, Sivistys

, , , ,

Pitääkö kulttuuriministerin pyrkiä olemaan läsnä kulttuuritilaisuuksissa? Onko syytä laatia lista, joka arvottaa ainakin ne tilaisuudet, joihin on ”välttämätöntä” osallistua?

Kun kuulen näissä keskusteluissa ja kritiikeissä sanan KORKEAKULTTUURI, poistan varmistimen. Ilmaisu sisältää vahvan vastakkainasettelun: sivistyneistö ja rillumarei-porukka. Sana lokeroi, arvottaa ja ruokkii ennakkoluuloja.

Hugo Simberg, Halla, 1895.

Kun löysin sanan KULTTUURIEVOLUUTIO, se tuntui toimivalta. Kulttuuri kehittyy ihmisten tarpeiden mukaan. Saarijärven Paavon aikoina meidän käsittämällemme ”kulttuuri” -sanalle ei juuri ollut käyttöä.

Jotta kulttuurievoluutio toimisi, se tarvitsee meitä kaikkia. Kulttuuri ei etene muutaman median nostaman tähden varassa vaan on kaiken summa. KASVUALUSTA, joka koskee yhtä hyvin taidetta kuin urheilua.

Kuva: www.flickr.com

Klisee numero 1: ”Kulttuuri kuuluu kaikille.” Totta on, ei sitä kukaan voi omia vaikka monet tärkeäksi itsensä kokevat koettavat niin tehdä. He voisivat kysyä itseltään mitä juuri MINÄ voin tehdä kulttuurin hyväksi? Ehkä se on jotain muuta kuin huoli siitä, että ministeri kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan.

Klisee numero 2: ”Kulttuuri edistää hyvinvointia.” Tutkimusten mukaan näin on. Tästä kiitos kirjastolaitokselle, kursseille ja opistoille, lasten ja aikuisten taideleireille, urheiluseuroille, teatterin ja tanssin harrastajille, lukupiireille… ja kaikille, jotka jaksavat näiden parissa palkattuna tai palkatta ja vapaaehtoisesti.

Kulttuuriministerin tärkein duuni on kehittää taidehallintoa ja ammattitaiteilijoiden taloudellisia työskentelyedellytyksiä. Keinoista ja rahoista pitää keskustella, mutta se onkin eri juttu.

Kirjailijana toivoin, että lainauskorvausjärjestelmä olisi viimein saatu pohjoismaiselle tasolle. Mutta ei. Ja sekin on eri juttu. Toiveeni on, että Arhinmäen Paavo pysyy mahdollisimman tiukasti työpöytänsä takana ja taistelee kulttuurintekijöiden toimeentulon edellytysten puolesta.