Sen verran on duunia jonossa, jotta pitkän proosan arvioon ei ole aikaa. Lähestyn lukijoita siis perjantairunolla. Eilen 3.5. oli kansainvälinen sananvapauden päivä. Kotihyllystä napattu teksti tulee Sándor Kányádilta kokoelmasta On seutuja. Kirjailija kuuluu Romanian unkarilaisvähemmistöön, jota koetettiin hävittää ja hajauttaa aina Ceausescun kukistumiseen saakka.
Kányádi on vanhan polven tekijöitä, syntynyt itäisessä Transilvaniassa 1929. Hänen keskeisiä teemojaan on yksilön suhde valtaan, kun ihmiseltä pyritään viemään oikeus käyttää äidinkieltään. Silloin, kun kirjoista ja kirjoittamisesta on tullut vähemmistön henkisen olemassaolon ainoa mahdollisuus, jota sensuuri jatkuvasti uhkaa.
Ajat eivät ole muuttuneet, hakeneet vain fokusta paikasta toiseen ja seuraavaan. Ekstralinkeistä löytyy, miten räppäri taistelee Kashmirin alistamista vastaan. Tai millaiselta pohjalta nousee Unkarin nykyinen uho. Sitä ennen Kányádin runo Kivipiirros, joka murtaa aikaperspektiivin ja nostaa pintaan jatkuvan väkivaltaan turvautumisen mahdollisuuden. (Kokoelman suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky.)
……………………………………
viisaasti on herra säätänyt
kun antoi hakata lait kiveen
temppelit voi tuhota
hautausmaat voi aurata nurin
mutta mitäpä voisi kiville
kerran haltuun otetuille
muokatuille kirjotuille kiville
kivet voi muurata seinään
kivet voi murskata jauhaa jauheeksi
mutta kivi pysyy silti kivenä
kivipöly taas laskeutuu ilmatiehyisiin
rasittaa keuhkoja
kiveä vastaan sisyfoskin turhaan taisteli
siksi sanon että viisaasti on herra säätänyt
kun antoi hakata lait kiveen
kivet voi tietysti haudata maahan
kuin mitkäkin vaaralliset jätteet
mutta kivillä ei ole puoliintumisaikaa
rajuilma olisi liikaa ja herra varjelkoon
maanjäristys
kivet voivat milloin tahansa nousta pintaan
ja silloin minä totisesti sanon teille
kiveä ei jää kiven päälle
…………………………..
Blogin aiemmat ekstralinkit
1. Poplyriikan loppuliuku vai itsenäisyystaistelun ase
2. Neuvostopanssarit Budapestin kaduilla
…………………………..