Suuren ja pienen yhteisön käytöksessä ei välttämättä eroja ole. Maailmanmahti tai koululuokka, sama logiikka. Muistathan sen luokkasi tyypin, joka ei välttämättä ollut penaalin terävin kynä, mutta halusi näyttää valtaansa – ehkä juuri edellämainitusta syystä.
Kun kaveri veti nahkatakkinsa povesta rautaketjun ja tempaisi sillä pulpetin kanteen ikuiset jäljet, hiljaisempi ymmärsi heti niellä vastaväitteensä. Jos terrorista olisikin tehnyt mieli vihjata opettajalle, vain vilkaisu pulpettiin sai miettimään miltä montut näyttäisivät omassa naamassa.
Mielivalta synnyttää aina hännystelijöiden joukon. Toiset liittyvät siihen silkasta ihailusta, toisten pontimena on pelko. Näin jakautuu muutaman ihmisen yhteisö tai kokonainen valtio.
Diktaattorin valta on tajuamisen puutetta. Kaikkien kohtalo on silti sama, ensiavuksi tarjoan Salvatore Quasimodon kuuluisimman kolmisäkeen: ”Jokainen seisoo yksinään maan sydämellä, / hänet lävistää auringon säde, / ja äkkiä on ilta.”
Quasimodo syntyi Sisiliassa 1901, kuoli Milanossa 1968. Hän kirjoitti fasismin vuosina sanottavansa rivien väliin, myöhemmin, poliittisen vapauden myötä, hän toi sanomansa suoremmin esiin. Nobel ojennettiin vuonna 1959. Italialaisten reaktio oli kahtalainen: ihastus tai vihastus.
Blogi tuomitsee Venäjän toimet Krimillä. Neuvottelujen tie on ainoa mahdollisuus. Mutta mistä neuvoteltaisiin? Putin tietää mitä haluaa. Vaikka muu ei merkitsekään, blogi tarjoaa hänelle ennen seuraavaa siirtoa punnittavaksi Quasimodon kymmenen säkeen runon:
Ja kuinka me saatoimme koskaan laulaa,
sydämellämme muukalaisen jalka,
toreilla vainajat hyljättyinä
jäähileiseen nurmeen, ja kuullen, kuinka
soi karitsan-valitus lasten, ja äidin
raju musta huuto vierellä pojan,
joka ristiinnaulittiin lennätinpaaluun?
Pajunoksissa riippuivat meidänkin kanteleemme,
ripustettuina uhrilahjoiksi, hiljaa
ne liikkuivat tuulessa surullisessa.
……………………………………..
Kuvat: Helsingin Sanomien verkkosivut 3.3.2014 ja Krimin Semferpol / Genya Savilov / AFP / Lehtikuva.
Quasimodon säkeet, suomennos Aale Tynni.
Blogin lisäjuttu Nobelistista ja diktatuurista vuodelta 2009. (linkki)
Juha,
kenenkähän suomentamat ovat ne säkeet jotka minä opin hyvin nuorena:
Jokainen yksinään
maan sydämellä
ja äkkiä on ilta.
Ja nyt kun toit Aale Tynnin suomennoksen, niin ihmettelen että onkohan juuri tämä runo sitten suomennettu erikseen?
Moi, suomennoksia on, jotkut ulkomuistista, toiset kokoelmissa. Mm. Elli-Kaija Köngäs on suomentanut Quasimodoa ja jättänyt tuon ”seisoo” -sanan pois, ja oikaisee useimpien tapaan: ”auringonsäteen lävistämänä”. Mun hyllyssäni Tynnin suomennos on kokoelmassa Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa. (wsoy 1976)
Joo, jätän auringonsäteen pois. Ilmeisesti ikioman runoestetiikkani mukaisesti tuo runo on kolmisäe-runo! Ei taida tavuiltaan olla kummiskaan haiku?