Pääsiäisen jälkeen blogi päivittää pienesti ja hakee mitättömän merkitystä. En ole koskaan pitänyt juhlista enkä juhlapyhistä. Viis veisaan sunnuntaipäivistä, arki on aina parasta.
Tänään tuntuu, että maailman hallitsemattomuus häiritsee poikkeuksellisen paljon. Silti satojen- tai tuhansien vuosien perspektiivillä pallostamme on tullut kokonaisuutena parempi paikka. Toisaalta… ei ole suurempaa surua kuin yhden ihmisen mieleen mahtuu. Aina sen, jonka kohtalona on kärsimys tai kuolema.
Päivän rivit tulevat parin vuoden takaisesta, 365 runon kokoelmastani Babel. Teksti jättää johtopäätöksen kunkin lukijan mielessä jatkettavaksi. Kaikki on kaikessa. Erityisesti mahdottomassa ja mitättömässä. Ja asenne maailmaa kohtaan voisi löytyä myös otsikon kahdesta viimeisestä sanasta.
Alkuräjähdystä ajatellessa sopii punnita
mitättömän merkitystä,
että se on kuin silli kalaparvessa
että kettu, joka ei pelkää ihmisiä ollenkaan
on nähty Nevankadulla kuljeksimassa viikon verran ja
naapurin mies on päässyt niin lähelle kettua
että eläin on tullut haistelemaan hänen kättään
että harakka keittää huttua hännällään
että mustalla kissalla on paksut posket
että mieli ja minuus liukenee luetun kielen virtaan
että maailman hallitsemattomuus ei silloin häiritse
että mahdoton tapahtuu aina ja vääjäämättä
että kaikesta tästä on tehtävä
j o h t o p ä ä t ö s
……………………………………………
Blogirihmaston linkki: ”On niitä joille pitäisi neuvoa hulluutta”
……………………………………………