Useimmat taitavat tuntea Viggo Wallensköldin kuvataiteilijana, jonka teokset käsittelevät ihmisen moninaista identiteettiä: seksuaalisuutta, sivullisuutta ja yksinäisyyttä. Hänen teoksiaan on useissa merkittävissä kokoelmissa Suomessa ja ulkomailla.
Wallensköldin kirjallisen biografian seitsemäs teos on Hypnoottiset sienet. Anatolij D. Mbdrinovin tutkimuksia (Siltala 2026). Teos jatkaa kirjoittajan omalaatuista maailmaa, jossa huumori, ironia ja vakava aines sekoittuvat ainutlaatuisella tavalla. Lyhyet sienitarinat ovat ”surrealistisia aikuisten satuja”. Hyberbolaa, äärimmäisen liioittelun taidetta. Kirjan takakansitekstin mukaan:
”Tässä teoksessa emme keskity tavallisimpiin ruokasieniimme, jotka ovat osoittautuneet epäluotettaviksi. Keskitymme hypnoottisiin sieniin, joita metsämme ovat pullollaan. Rakastetun sienitieteilijän Anatolij D. Mbdrinovin sieniopas (Ha monogarbonyj svampi, 1961) on perusteos hypnoottisten sienten kiehtovaan maailmaan. Tämä pitkään odotettu suomennos vastaa mahdollisimman tarkasti kardaniankielistä esikuvaansa. Kirja on havainnollinen ja runsaasti kuvitettu. Sen avulla lajien tunnistaminen on helppoa vasta-alkajillekin.”
Teos käsittelee tekijän omalaatuista, ”kardanialaista”, neuvostoajan kadonnutta aikaa muistuttavaa miljöötä ja Anatolji D. Mbdrinovin tutkimuksia. Kolmesataaneljäkymmentä sivua, kuvituksessa rennolla otteella kuvatut 92 lajin sienet, analyysit, esipuheet, neuvot ja opastukset. Jäljittelemätöntä tekstiä, jolle vertauskuvaa on vaikea löytää. Juhani Peltonen ja Daniil Harms häivähtävät mielessä, mutta Wallensköld keskittää kirjallisen maailmansa tiukemmin.
Kirja käsittelee kuvineen 92 eri sienilajia. Jotkin kykenevät kaatamaan kirkkoja, toiset käyttävät ihmisiä kasvualustanaan. Sisällysluettelosta löytyvät muun muassa: Piispanmörskä, Riitatatti, Hullunherkkusieni, Mummonkääpä, Unissakävelijä, Hallahötky, Hermorisakas, Julmatunkelo ja Sulokas…
KITEYTYS: Wallensköldin kuvat tunnistaa ensi vilkaisulla. Tekstit jo muutamasta rivistä. Mikä voisi olla taitelijalle tärkeämpää? Oma ilmaisu ja ääni, hänen mielikuvituksensa ja maailmansa, ei kenenkään muun. Se on merkittävän taiteilijan tunnusmerkki ja seuloo tekijät toisistaan.
Hypnoottiset sienet laajentavat aihettaan nautittavalla, ironisen kirpeällä otteella, jolla on tapana keikauttaa asetelmiaan nurinniskoin. Usein syvempi sanoma löytyy hypnoottisten rivien välistä.
”Monesti on mainittu myrkkysienten tuhoisista ominaisuuksista, jopa siitä, että niitä ei tulisi poimia lainkaan. Kokouksissamme asiaa on käsitelty useaan otteeseen ja tullaan jälleen käsittelemään. Odotan aina innolla kokouksia. Kokouksissa saa tavata mukavia kollegoita, poltella sikaria ja juoda punssia. Asiat sinänsä eivät ole niin tärkeitä. Harvoin edes muistan mikä kokouksissa oli alkuperäisenä aiheena. Silti aina puhutaan monista kiinnostavista probleemoista kuten vapakalastuksesta ja tai rappiorunoudesta. Rappiorunoja kirjoittavat rappiorunoilijat. He ovat värikästä joukkoa. Erään professorin naapurissa asuu rappiorunoilija. Kyselemme aina viimeisimmät kuulumiset. Kaikki nauravat. Monet ovat juovuksissa. Eräs professoreista, itse asiassa puheenjohtaja sammuu lopuksi tuolilleen ja valuu lattialle kuin parrakas säkki. Kokouksen loputtua puhtaanapitolaitoksen mummot tulevat hakemaan hänet pois.”
Kustantajan esipuheen mukaan ”Teoksesta on tullut alansa klassikko. Nyt vuonna 2026 me suomalaiset voimme huokaista helpotuksesta, sillä tämä Anatolij D. Mbdrinovin sekä kirjallinen että kuvallinen helmi on vihdoinkin suomennettu kokonaisuudessaan ja julkaistaan suurella ylpeydellä kustantamomme 200-vuotisjuhlavuonna.”
Ekstralinkeistä löydät blogin arviota Wallensköldin edellisistä teoksista.