Sivuutan itsestäänselvyydet lyhyesti ja siirryn yllätykseen. Malagan Museo Pigasso on odotusten mukainen. Hyvä kokoelma. Wau-arkkitehtuurista ei hajuakaan. Sisäänkäynti löytyy muutaman metrin levyiseltä kujalta kuin vahingossa.
Carmen Thyssenin kokoelmat esittelevät 1900-luvun alkupuolen Andalusialaista taidetta. Romantiikan silaamia laatukuvia, joille en jaksa syttyä, vaikka Hesari näyttelykokonaisuutta taannoin kehui.
Kun kaveri houkuttelee automuseoon, odotukset eivät ole kovin korkealla. Yllätys on sitä suurempi. Ja mikä mukavinta, siellä ei kielletä kuvaamista kuten kahdessa edellämainitussa paikassa.
Portugalilaisen Joao Magalhaesin isä aloitti autojen keräilyn 1930-luvulla. Sukunimi kertoo, että rahaa ja tarmoa on. Poika osti Malagan vanhan tupakkatehtaan ja kunnosti siitä maailmanluokan museon.
Ensimetreillä käy selväksi, ettei täällä autoja esitellä. Vaan kokonaista elämäntapahistoriaa autojen kautta. Belle Epoque, Art Deco, viisikymmenluvun La Dolce Vita… Outoja merkkejä: Excalibur ja kuvan keltainen Auburn.
Jokaisella ajoneuvolla on tarina: Rooseveltin baarikaappi takapenkillä, Mussolinin auto, jossa valkopukuista diktaattoria kuskattiin hurraavan väkijoukon keskellä. Chrysler Presidential, jonka Monacon Rainier lähetti vastaanottamaan Crace Kellyä.
Lancia 1930-luvulta pysättää ja pistää funtsimaan – tässä taitaa olla maailman kaikkien aikojen kaunein auto. Unelman rinnalla edes Delagen norsunluiset ovenkahvat ja strutsinnahkaverhoilu eivät kykene vakuuttamaan.
Kuvaan autojen keulakoristeista oman sarjan. Kun vesiteiltä jatkettiin maanteille, oli selvää, että laivojen hyvän onnen keulaveistokset siirtyivät samassa tarkoituksessa autoihin. Jumalattaret ja jumalat, eläimet nopeuden ja voiman symboleina. Kristallista hiottu kotkanpää. Nyt ne on kielletty ja maailma autotehtaiden tylsine logoineen on taas astetta kapeampi.
Kulttuuri on sana, joka tuntuu pitävän sisällään kaiken maailmasta käsitettävän. Korkeakulttuuri on keinotekoinen käsite, joka ei merkitse mitään. Ellei sellaiseksi lasketa henkisiä kainalokeppejä, mielikuvia, joilla omaa egoa halutaan korostaa.
Ja jottei kirjallisuus unohtuisi, pistetään vielä kuva Arthur Millerin autosta. Tässä tarkkaavaisuuteni petti. Olis pitänyt kaivaa repusta Moleskinen muistikirja ja pistää merkki ja vuosimalli muistiin. Koskaan ei voi tietää milloin tietoa olisi uudelleen tarvittu.
Tänään sataa. Keittiön ikkunasta näkyvän Mijasin vuoren huipulle on ilmestynyt jotain valkoista. Seuraavaan päivitykseen mietin jotain aivan arkista.