Tänään Ateenassa sataa, joten päivän puuhien valinta on helppo: sähköposteja, oikolukua ja kappale käsistä. Keli on kuitenkin lämmin, kuvassa ovi on auki kirjailijaliiton kämpän parhaaseen paikkaan, eli parvekkeelle.
Ehkä torilta pitää kuitenkin hakea hedelmiä, tomaatteja, sipulia ja munakoisoja, joiden kuvaus löytyy edellisestä jutusta. Lähimarketin jouluporot tekevät jo matkaa täälläkin, taidan poiketa sieltä illaksi puolikkaan retsinaa.
Uutisten mellakkakuvauksilla on kääntöpuoli. Täällä ihmiset ovat äärettömän ystävällisiä ja kysyvät kärkkäästi mistä kaukaa vieras tulee. ”Axá… Finlandia”, nuori nainen hymyili, kun kuvasin eilen kujalta avautuvaa maisemaa. Kreikka, hän sanoi ja käänsi peukalonsa alas.
Historiansa aikana kreikkalaiset ovat kulkeneet kriisistä toiseen. Muutama vuosiluku muistin virkistykseksi. Konstantinopoli kukistui 1453, Bysantin valta päättyi ja turkkilaiset hallitsivat maata 1800-luvulle saakka. Kreikkalainen kulttuuri olisi kadonnut, ellei ortodoksinen kirkko olisi ollut ”aikakapseli”, joka säilytti perinteen ja kielen läpi vuosisatojen.
Kreikan vapaustaistelu alkoi 1821, ja päättyi itsenäistymiseen vuonna 1830. Alue oli vähäinen, mutta kasvoi hiljalleen, 1864 Britannia luovutti Kreikalle Korfun ja muut Joonianmeren saaret. 1877 käytiin taas sotaa turkkilaisten kanssa ja hävittiin ottelu samana vuonna.
Ikäpolveni muistaa hyvin sotilasvallankaappauksen vuonna 1967. Diktatuuria, totalitarismia ja tiukkaa sensuuria, Arja Saijonmaa esittämässä Mikis Theodorakiksen vapautta vaativia lauluja ympäri maailmaa. Sotilasjuntta kukistui vasta 1974, kun se epäonnistui estämään Turkin hyökkäyksen Kyprokselle.
”Taviskreikkalaisen” arki on ollut kovaa yrittämistä kautta aikojen. Juoksentelin juuri torin sateessa ja kastuin kalsareita myöten. Kuvassa ”kaverini”, kalakauppias Vasilis, joka toivotteli hyvää päivänjatkoa ja kiitteli kuvistaan, jotka otin viime viikolla ja pistin hänen sähköpostiinsa.
Lopuksi graffiteilla merkittyä reviiriä. Ylempi sana on Asteras, eli tähti, alempi merkitsee Exarhian kaupunginosaa, jossa asuu runsaasti Ateenan aktiivista ja anarkistista porukkaa. Ei kovin kaukana täältä Ioanou Soutsoun asunnolta.
Ja vielä vastaus otsikon kysymykseen: pidetään peukku ylhäällä.