Vähän ääntä ja enkelikuoron asioita

Kerro miten erinomainen olet, kaikki myöntävät, vaikka eivät usko. Kerro miten surkea olet, kaikki uskovat, mutta eivät myönnä. Jotenkin noin se ajatus kiertää hämäläisellä. Ja johtaa siihen, että kaiken varmuuden vuoksi itsensä vähättelystä on täällä kehittynyt suoranaista taidetta.

Pieni välihuuto blogiin.

Jos tamperelaista kannustetaan tai kehaistaan, ensimmäinen repliikki on: ”Jaa mää vai?” Taustalla kummittelee kuitenkin hyväksynnän tarve, joka ottaa kipinää itsensä kyseenalaistamisesta. Omakehu on niin kova paikka, että se pitää aloittaa pitkällä negaatioiden listalla.

No jaa, päästään asiaan. Mutta se on ihan vaatimatonta vaan. Ja toisten ansioo. Ollilan Simo retuseeras ja päivitti mun kotisivut. Siältä löytyy syksyllä julkastavan uuren kirjankin nimi. Lukunäyte tulee sitten myähemmin, kuv viilataan pilkup paikalleen. Ja muutaman runon luin, joihin Silvennoisen Hanna sävelsi upeet taustat.

Skarpatuille kotisivuille löydät vasemman yläkulman ekasta linkistä. Jos et jaksa äänirunoja Talousuutisia pidemmälle, ehkä kuitenkin viimeisen Nimettömän. Runosta saattaisi löytyä ironiaa, mutta sellaisessa on aina sapekas ja puolusteleva sivumaku. Hämäläisen totista huumoria enkelikuoron säestyksellä – ehkä se on sitä?

7 Replies to “Vähän ääntä ja enkelikuoron asioita”

  1. Muistan kyllä että siellä Tampereella ihmiset sanovat että ”Ei tehrä tästä ny numeroo.”, mutta kun kävin siellä viime kuussa, ja kuulustelin nuorempaa sukupolvea, niin ei sieltä kyllä tullut edes murretta.

    Voi kyllä olla että täällä Pohjanmaalla kun osataan trossoo, niin voivat hämäläiset jäädä toiseksi.

    Nimetön vaatii toisen kuuntelemisen. Jos sinä luit, niin sinullahan on selvä ääni kyllä. En kuunnellut talousuutisia. Asialliset kotisivut kyllä! Minun ovat itsetehdyt ja vähemmän asialliset, senkus käyt katsomassa!

  2. Kyllä murre on katoamassa arkipuheesta, mutta mukavasti se aina korvaan ottaa, kun kuulee. Tampereeen kiältä väittävät erityisen ”rumaksi”. No, nuo murrebuumit on hyvä ilmiö runoineen kaikkineen.

    Joo, kyllä runojen teksti on ite luettua. Ja kotisivusi on katsottu jo aikoja sitten : )

  3. No nyt oli aikaa hakea yläkerran stereoista induktiosilmukka ja sain paremmin selvää siitä Nimettömästä.

    Vaikka puhut runon selvästi, niin se taustamusiikki nousee silloin tällöin samalle aallonpituudelle äänesi kanssa ja silloin teksti menee puuroksi. Minulla on vartti kuuloa jäljellä.

    Eilen olin teatterissa kokeilemassa sen induktiosilmukka (yleismikki näyttämöllä, kuulokojeämyreitä katsomossa), kävi vähän samalla tavalla. Äänten erottelu vaikeutuu. Ehkä se on syy siihen miksi luen kirjoja, ikäni huonosti kuullut. Mutta se on myös syy siihen miksi pidän musiikista: uhittelen!

    Onko pohjoishämäläisellä murteella joku muu kirjoittanut kuin Sinikka Nopola? Ei kai mikään murre rumaa ole, niitä voi kuunnella oppiakseen suomen variaatioita kaikessa rauhassa. Ainakin ennen suomen opiskelijat joutuivat keräämään jonkin alueen murretta yliopiston (ainakin Helsingin) kokoelmiin ja todennäköisesti tekemään jonkinmoisen esseen ainakin aiheesta.

  4. Kari Aronpuron kokoelmissa vilahtelee tampereenkielisiä sanontoja ja repliikkejä. Teen tänne Karista jutun, kun kerkeen. Uudessa Parnasossa on miehen kiitospuhe Eino Leinon palkinnon jakotilaisuudessa. Runoilija on niin asialleen omistautunut ja tietoinen tekemisistään, että pidän häntä yhtenä suurimmista tällä hetkellä elävistä kirjailijoista. Omaleimainen ja suvereeni tekijä. Mainitsemassani Parnasossa on myös Maria Pääjärven oivaltava arvio Karin kootuista, yli 700 sivuisesta järkäleestä.

  5. Minä luin ent. Domuksen kirjastonhoitajan kirjan jo ennen joulua. Se ei ole helppo kirja, ei missään nimessä. Mulla oli lukupöydällä Elytis ja Aronpuro samaan aikaan.

    Ne omituista kyllä keskustelivat keskenään, ilmeisesti kyllä vain minun päässäni, mutta kahden hankalan kirjan vieminen sen huteran pään läpi oli kyllä urakka. Elytis on vieläkin vähän kesken.

    Luulen että kreikkalaisessa hankaloittaa se kreikkalaisortodoksinen sanasto, osin ainakin. Ei ole apua Kazantzakisin lukemisista.

    Mutta samaa mieltä K. Aronpurosta, ehdottomasti. Toinen tamperelainen, Eeva-Liisa Manner, on mielestäni mun elinaikani paras runoilija. Siis tähänastisen elämän.

    Kaikille blogin lukijoille voisi varmaan vihjata sun syntymäpäivästä. Ehkä pidät virtuaalijuhlat?

  6. Heh, vanheneminen ottaa niin koville, että ”ei kannata tehrä siitä numeroo”. Ehkä teen vain jonkin kipeää aihetta sivuavan postauksen tänne : )

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!