Minne matka – missä on ihminen perillä?

Runokokoelma voi olla valikoima tekstejä – tai kokonaisuudeksi kirjoitettu teos. Tällä ei ole tekemistä tyylilajin kanssa. Hallittu ja keinoistaan tietoinen runoteos syntyy yhtälailla kokeilevaa ilmaisua hakevalta kuin kuvakeskeiseltä modernistilta.

Runokokoelmien arvioissa katsotaan usein rivejä niin läheltä ja kielen kautta, että rakenne jää sivuseikaksi. Tämä tuli taas mieleen kuin luin Seppo Järvisen kokoelman Mustumia & muistumia. (Palladium 2011)

Ystävät, oikealla kirjailija Seppo Järvinen.

Järvinen kirjoittaa kokoelmaansa elämänkaaren. Näin se tiivistettynä menee: matkaa tehdään koko ajan eteenpäin, mutta aina välillä vilkaistaan taakse. Lähtöpiste on lapsuudenaikaisessa valokuvassa: ”… en ole varma kuka kuvan otti mutta hänen täytyi olla sokean harjantekijän tytär työläisten korttelissa kukaan muu ei omistanut kameraa liikkumatta!”

Osaa tekstistä rytmittää vain säejako ilman välimerkkejä. Se tuo riveille vauhtiin kirjoitetun tunnun, kuin auton kiihdytyksen. Rakenteen kokonaisuuden Järvinen jaottelee kirjoittamalla pidempien proosarunojen lomaan lyhyempiä säerunoja. Kuin olan yli vilkaistuja pysäytyskuvia:

”Isän sotilasrepulla pyydystin kutuaikaan säyneitä Pasko-ojasta. / Hullut kiimaiset kalat uivat suoraan repun suusta sisään. / Myöhemmin ymmärsin että näin käy ihmisen.”

Järvisen poetiikka on selkeän kerronnallista ja riveille kertyy runsaasti aforistisia kiteytyksiä. Mustumia & muistumia toimii maailmankatsomuksen kuvana. Kulttuurisia viitteitä on runsaasti ja tekstien omistuksia löytyy yhtä hyvin Kari Aronpurolle kuin Stanislaw Lemille tai Susan Sontagille.

Kuva: Flickr, by Jackson Lee

Järvinen julkaisi kokoelmansa viime syksynä, mutta nostan tähän jo hakusanaksi Unohdettujen runojen klinikan. Näinhän ei ole. Runo elää, vaikka se saa valtamediassa yhä vähemmän huomiota. Jos asioiden merkittävyyttä mitattaisiin huomioarvolla, julkkisten puuhat olisivat enemmistön tärkeintä henkistä pääomaa. Näin saattaa jo ollakin?

Matka on ikiaikainen elämän metafora. Näin Järvinen pääsee perille runossaan Iloluontoisen Matkustamisen Opas.

”Miksi murehtia matkustamisen asiakirjoista, kuten / sormenjälkitunnisteista, veriryhmistä, silmien iriksen väreistä, / julkeista tullimiehistä. Pääasia on matka, minne tahansa. / Ihminen on vapaa kuin siipirikko lintu. / Paniikkikohtaus iskee nousukiidon jälkeen. Pureskelet pamia kuin lapsi tikkunekkua. Lennät hammastahnatuubissa. / Tuntemattomia matkailun harrastajia. / Naapuri katselee ikkunasta Himalajaa. O, Holiness! / Pistävä hien haju kuin ganjaa polttelisi Gangesin rannalla. / Aika lennetään taaksepäin. Elämä eletään syklisesti kuin / sukkulamadot poikisivat. / Matkasuunnitelmia on turha laatia. Perillä hotellihuoneessa / vuorokausi toisensa jälkeen menee hengittämiseen. / Katossa hiushalkeamia muistojen hiusverkossa. / Kääriydyt uneen & moskiittoverkkoon, / uuvahtaa valkoinen turilastoukka. / Paikkakunnalla ei ole nimeä. / Olet perillä.”

…………………………………………………………………….

Seppo Järvinen (1936) on julkaissut kuunnelmia, matkakirjoja ja viisi runoteosta. Hän on tehnyt näkyvän uran myös kirjallisuuskriitikkona.

One Reply to “Minne matka – missä on ihminen perillä?”

  1. Tästäkään ole mitään tiennyt. Kiitos, pitää ottaa kirja lukulistalle, vaikuttaa kiinnostavalta. Kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!