Lukukeskuksella on meneillään mielenkiintoinen kampanja, johon kuka tahansa voi osallistua: Kirja joka muutti elämäni. Keskuksen kotisivuilla on jo muutama tarina syöttinä. Tuoreimpana Minna Joennimen muistot, joista Runoraadin idea on peräisin. Lue. Saatat innostua kirjoittamaan oman tarinasi.
Kampanjaan liittyen järjestettiin Tampereella tilaisuus, jossa viisi runoilijaa esitteli Tulenkantajien kirjakaupassa runokirjan, joka oli muuttanut heidän elämäänsä. Oma valintani oli Walt Whitmanin Valitut runot.
Kyseessä on Markus Jääskeläisen uusi suomennos. Arvo Turtiaisen käännöstä luin kymmeniä vuosia sitten. Kyseistä kirjaa on nykyään vaikea löytää edes divarien hyllyiltä.
Olen kirjoittanut tänne Whitmanista (1819-1892) aiemminkin (23.12.2010) mutta ”ameriikan poeetta” on aina ajankohtainen. Runoilija mainitaan Beat Generationin esi-isänä, mutta hän on ollut esikuvana myös monelle prosaistille, esimerkkinä vaikkapa Ernest Hemingway.
Itsetietoinen ja energinen runoilija heittää pallon lukijalle: ”Sinun ei tarvitse enää tyytyä toisen tai kolmannen käden tietoon, / katsella kuolleiden silmin eikä ravita itseäsi kirjojen haamuilla, / et myöskään katsele minun silmieni läpi etkä opi minulta, / kuulet asioiden kaikki puolet ja suodatat ne itsesi läpi.”
Whitman on tasa-arvon runoilija, hän antaa äänen sairaille, epätoivoisille, epämuodostuneille, mitättömille ja halveksituille: ”Lausun maailmanalun tunnussanan, näytän demokratian merkin. / Jumalan tähden! En hyväksy mitään mistä kaikki eivät saa nauttia samoin ehdoin.”
Näin Whitman tavoittaa sinut yli sadanviidenkymmenen vuoden takaa runossaan OLEN TÄYNNÄ ELÄMÄÄ.
………………………………………………………………………………………………………….
Olen täynnä elämää, kiinteää ainetta, näkyvä,
neljäkymmentävuotias Amerikan täyttäessä kahdeksankymmentäkolme:
kirjoitan jotta tavoittaisin sinut
joka luet tätä sadan, monen sadan vuoden päästä,
sinut joka et vielä ole syntynyt.
Kun luet tätä minä joka olin näkyvä olen tullut näkymättömäksi
ja sinä, kiinteää ainetta, näkyvä, löydät runoni, etsit minua.
Kuinka onnellinen olisit jos voisin olla kanssasi, olla ystäväsi:
ehkä olemmekin yhdessä nyt. (Ei ole niinkään varmaa ettemme ole.)
……………………………………………………………………………………………………………..
Enpä ole ennen Whitmania lukenut, mutta tämän jälkeen on varmaan pakko. Runo upposi syvälle ja kovaa. Kiitos, että jaoit sen.
Meidän Leaves of Grass alkaa olla puhkiluettu irtolehtipainos. Suomenkielistä ei olekaan. Muistan miettineeni Jääskeläisern suomennoksen hankkimista, mutta kun täällä ei ollut kuin Suomalainen kirjakauppa, niin en jaksanut seistä pitkässä jonossa (ei ikinä tarpeeksi myyjiä) ja yrittää saada kirjaa tilatuksi.
Aina eivät edes suostu tilaamaan. Tampere on lähin Akateemisen paikka, mutta ei sinne ole aina asiaa. Joskus muinoin meillä oli Akateemiseen tili, kunnes tuli maksuvaikeuksia ja piti luopua siitä.
Toisaalta. Koska kerran luen amerikkaa, niin en ehkä ole niin suomennoksen kipeä. Whitmanin kieli on yksinkertaista ja kaunista, merkitykset aukeavat juuri silloin kuin pitääkin.
Elinalle kiitos palautteesta. Uskon, että tuolla perusteella pidät Whitmanista. Oma kotimainen suosikkini on Sirkka Turkka, tutustu hänen tekstiinsä… ellet jo ole niin tehnytkin.
Ripsalle: kyllä suomennos kannattaa hankkia. Valituissa runoissa on myös sellaista tekstiä, jota ei ole Grassissa eikä aiemmassa Turtiaisen käännöksessäkään. Netistä tilaaminen on aikas vaivatonta, olen nyt hankkinut sieltä divarienkin kirjoja. Viimeksi Etty Hellesumin päiväkirjat, joista pitää tehdä tänne juttu kunhan kerkiän.