Elämäni sitkein kirjaproggis alkaa olla loppusuoralla. Babelin rihmastollinen runokokonaisuus koostuu 365 tekstistä. Idea kyti mielessä ja haki muotoaan neljätoista vuotta. Kirjoitustyö vaihtelevalla intensiteetillä vei puolitoista vuotta. Materiaalia käytin parinkymmenen vuoden aikana saksituista lehtileikkeistä ja muistiinpanoista sekä päivänkohtaisista tapahtumista.
LIKE antoi ymmärtää kustantavansa teoksen. Kustannustoimittajani sairasteli, mutta sovimme, että julkaisua siirretään puolella vuodella. Kun kyselin käsiksen perään vastaus kuului: ”Tuossa se kiltisti odottaa vuoroaan pöydänkulmalla.”
Seuraavan kerran kysyessäni vastaus oli: ”Kustantamon toimintoja on linjattu uudelleen, eikä runoja enää julkaista.” Ymmärrän, ettei tällä ole tekemistä kustannustoimittajani kanssa, jonka ammattitaitoon ja näkemykseen olen oppinut luottamaan. Kemiat pelasivat aina hyvin.
Toivon toki, että runojen julkaisemattomuus ei jää pysyväksi tilaksi. Gummerus teki aikanaan saman ratkaisun, mutta pyörsi päätöksensä vuosien tauon jälkeen. Yleistävästi todettuna näyttää siltä, että runous irtoaa proosasta ja hakee omat kustannuskanavansa.
Babel ilmestyy tammikuussa 2013 Palladium kustantamolta, joka viettää huomenna 8.12. kaksikymmenvuotisjuhliaan Tampereella Tulenkantajien kirjakaupassa. Mitä tulevien töiden kanssa tapahtuu, jää nähtäväksi. Työn alla on ollut jo monta kuukautta romaanikäsis, joka käsittelee mielenkiintoista aihetta kulmasta, josta kukaan ei nähdäkseni ole aiemmin kirjoittanut?
Babelin vedokset ovat liikkuneet sähköpostilla syksyn mittaan, myös Ateenassa viettämäni kuukauden aikana. Kustantajan palaute päivän sähköpostissa oli: ”Minun mielestäni kirja näyttää nyt hyvältä. Hieno kokonaisuus!”
Ja kyllä, Babel on nimenomaan kokonaisuus. Loputtomien viittausten ja assosiaatioiden tyhjentymätön verkosto. Teos, joka määrittää runoutta aivan uudella tavalla, synteesi siitä mitä on tapahtumassa ja maailmantilanteen päivitys sitten Vanhan testamentin tarinoiden. Lyyrisen velan lyhennystä niin monille edelläkäyneille.
Saahan sitä asiaansa uskoa, muulla asenteella ei kannata lähteä mitään tekemään. Eikä Babelin sivuilla ei mikään pidä vainajia kuolleina, tässä teksti 223.
……………………………………………………………………………………………..
Saksin sivun talteen seitsemäntoista vuotta sitten,
kun löydän leikkeen, B. Pascal ei halua odottaa enää hetkeäkään.
Hänen kuolemastaan on kulunut kolmesataaviisikymmentä vuotta
eikä mikään saata pidätellä hänen innostustaan
päästä osaksi universumin päivitystä.
Marraskuun ”Tuuliyönään” 1654 hän kokee ilmestyksen
ja kirjoittaa varmuuden valtaamana muistiin kolme sanaa
jotka kuvaat mikä on elämässä oleellisinta.
Pascal ompelee lapun takkinsa vuoriin,
josta se löydetään hänen kuoltuaan: ”Tunne. Ilo. Rauha.”
Kuolemattomien nerojen seuraan päätynyt matemaatikko
ei saanut muodollista opetusta, hän tutki fysiikkaa,
filosofiaa, nesteiden ja kaasujen virtauksia, häntä askarruttivat
paineen ja tyhjiön käsitteet ja mekaaniset laskimet,
hän ei uskonut vapaaseen tahtoon vaan ennalta määrättyyn.
”Elämän tärkein asia on ammatin valinta; siitä päättää sattuma.”
………………………………………………………………………………………………….
Juha!
Hyvän kustantajan sait! En ole ehtinyt Tampereelle tänä vuonna, mutta uusista tulenkantajista olen kuullut. Oli sekin todella hieno uutinen.
Onnea loppurusennukselle kirjan kanssa!