Terrence Malickin vastaus Jumalalle

Olen juuri nähnyt Terrence Malickin elokuvan The Tree of Life. Toukokuussa leffa korjasi Cannesin Kultaisen palmun ja kansainvälinen elokuvakriitikkojen järjestö valitsi se vuoden parhaaksi elokuvaksi. Vastakkaiset arviot pitävät Malickin työtä pitkäveteisenä ja banaalina.

The Tree of Life, 2011

Ensimmäisenä mustalle valkokankaalle ilmestyy sitaatti Jobin kirjan 38. luvusta: ”Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

Malick otttaa vastaan Jumalan haasteen. Elokuva liikkuu maapallon syntymän kuvista nykyhetkeen. Alkuräjähdyksestä ja yksisoluisista dinosaurusten kohtaamiseen ja pilvenpiirtäjien peililasimaailmoihin. Tarinan preesensissä eletään USA:n keskilännessä lapsiperheen arkea 1950-luvulla.

The Tree of Life ei vastaa vaan kysyy. Dramaturginen juonenkuljetus ei ole Malickin heiniä. Nyt katsotaan elokuvaa, siis Elävää Kuvaa. Oivallus ja tarinan hahmotus tapahtuu katsojan omassa mielessä.

Olen lukenut kritiikeistä myös pintaan jääviä kuvauksia tyyliin ”ihminen ja luonto”. Ja koska valmiita vastauksia ei ole, teen kaksi tulkintaa. Niukan ja lyhyen. Äärimmilleen pelkistettynä Malickin elokuva on väistelemätön vastaus Jumalan kysymykseen ja 139 minuuttia kestävä rukous.

Lyhyen kaavan mukaan elokuva kääntää Evankeliumin nurin. Jumala antoi poikansa vapahtamaan ihmisten synnit. Elokuvassa perheen lapsi kuolee. Siteeraan äidin repliikin ulkomuistista: ”Jumalani, sinulle annan poikani.” Malickin visio yltää ylösnousemuksen kuviin saakka.

Terrence Malick: The Tree of Life, 2011

Perheen arki peilaa rakastavan ja kurittavan isän suhdetta poikiinsa. Aivan samoin kuin Jumalan oletetaan pitävän meitä Herran nuhteessa ja pelossa. Vanhin poika kapinoi ja rukoilee Jumalaa tappamaan isänsä. Taas viittaus alun Jobin kirjaan.

Jätän näyttelijöiden nimiluettelot muiden huoleksi ja nostan esiin vain yhden roolityön. Perheen pojan osan nuorena Jackina tekee Hunter McCraken. Suoritus on pienintä piirtoa myöten kylmäävän täydellinen.

Universumin ykköselokuva listallani on edelleen Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 (valmistumisvuosi 1968) Terrence Malick on Kubrickinsa tarkkaan katsonut, mutta tekee silti aivan omaehtoisen työn.

Kumpaakin elokuvaa yhdistää mahdottoman tavoittelu ja elämän salaisuuden selvittäminen. Miksi tyytyä vähempään? Harva yrittää lähteä sorvailemaan kunnianhimoista vastausta maailmankaikkeuden kiperimpään kysymykseen: ”Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

4 Replies to “Terrence Malickin vastaus Jumalalle”

  1. Malick on loistava ohjaaja, tätä en ole tosin vielä nähnyt, mutta on listalla. Oma suosikkini on Thin Red Line.

  2. En ole varma olenko nähnyt mitään Malickin leffaa. Ja jos tämä on ollut Vaasassa, olen missannut sen. Vaikuttaa siltä että olen uppoutunut lukemaan ja kirjoittamaan. Ei sen nyt pitäisi elokuvia sulkea pois.

    Tuijan mainitsema Thin Red Line kilisyttää vaimeasti joitain kelloja. ON mahdollista että se on ollut meillä ent. SEAn, nykyisen KAVANn sarjassa, mutta pudottivat Vaasan pois, enkä ole tottunut katsomaan elokuvateatteritarjontaa..

    Että vertautuu Kubrickiin 2001-seikkailuun? Ei siinä tapauksessa Tarkovskin Solarikseen?

  3. Hei,
    kiitti vinkistä, täytyypä pistää tuo Red Line listalle.

    Kyllä Malick on ohjaajana Tarkovskin sukua, ei mitään valmiksipureskeltua. Solaris tosin on ”puhtaampaa scifiä” kuin Elämänpuu. Stalker on mun Tarkovski-suosikki.

    Mutta tuo Malickin uutuus jakautuu Avaruusseikkailun tavoin kolmeen blokkiin. Kubrickin leffa myös leikkautuu esihistoriallisiin tapahtumiin Tree of Lifen tavoin. Sen siirtymä apinoiden planeetalta avaruudessa tanssiviin satelliitteihin on elokuvahistorian upein.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!