Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme…

Hesarin kulttuuri uhraa tänään aloitussivunsa Björn Wahlroosin tuoreelle kirjalle Markkinat ja demokratia. Loppu enemmistön tyrannialle.

Nimessä on outo paradoksi. Demokratia on kansanvaltaa. Ja demokratiassa asioiden pitäisi edetä enemmistön tahdon mukaan. ”Kansa on puhunut, pulinat pois.” Johannes Virolaisen tokaisu jäi lentäväksi lauseeksi. Ei auta, vaikka yksittäiset ajattelijat kokisivat olevansa kuinka oikeassa.

Helsingin Sanomat 17.4.2012

Lasse Rantasen piirtämä sivunkorkuinen kuva hätkähdyttää. Se on taidokas, pirullisen piikikäs ja moneen suuntaan aukeava. Hyvän maun rima värähtää. Monet pitävät julkista pilapiirrosta itsestään kunnianosoituksena. Tätä Nalle tuskin kehystää työhuoneensa seinälle.

Hesarin arvion kirjoittaa Timo Harakka. Terävä toimittaja, joka valmistelee Tampereen yliopistossa väitöskirjaa talouden käsitehistoriasta. Kompetenssi siis tuntuisi riittävän. Avainsana on käsitehistoria. Sen eväillä Harakka kyseenalaistaa ja ”oikoo” Wahlroosin väitteet kohta kohdalta:

”Koska Wahlroos ei perustele vakavasti uskomuksiaan, on pakko muistaa, että hän puhuu omassa asiassaan. Markkinat ja demokratia on säätelemättömästä rahoitusjärjestelmästä hyötyä saavan, verojaan minimoivan miljonäärin vetoomus ja uhkaus”, Harakka kiteyttää.

Harakan pääpointteja on, että Wahlroos nojaa vanhentuneeseen tietoon, eikä tunne markkina- ja taloustutkimuksen nykytilaa. Hän on juuttunut  1980-luvun uusliberaalien taloustieteilijöiden näkemyksiin, joita esittivät mm. Milton Friedman, Eugene Fama ja Gary Becker.

Harakka löytää kirjasta yhden vähän valoisamman näkökulman: ”Arvokkainta Markkinoissa ja demokratiassa on, että lukija saa tilaisuuden tutustua miljonäärin mielenmaisemaan ja päätellä, millaiset vaatteet keisarilla mahdollisesti on.”

Mielenmaiseman kuvausta ei löydy kritiikistä, mutta Aamulehti nostaa senkin esiin. Matti Mörttinen kirjoittaa: ”Välillä tuntuu, että kirjaa tehdessään Wahlroosin on pitänyt ravistella itseään ärsyttämään. Hän tekee sitä muun muassa kertomalla kirjoittavansa esipuhetta Gustaf Mauritz Armfeltin työpöydän ääressä. Toisaalla hän harmittelee luontotuhoja nostamalla sen seurauksista tärkeäksi esimerkiksi vaikeudet saada mistään villisammen kaviaaria.”

…………………………………………..

Laulussa kerrotaan, että karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme. ”Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.” En tunne tapausta niin tarkoin, että yltäisin diagnoosiin. Ehkä runonpätkästä olisi kuitenkin lääkkeeksi. Vai pitäisikö sanoa vastamyrkyksi. Laitetaan säkeisiin hippu romanttista paatosta ja ripaus sokeria, josko se sitten paremmin maistuisi:

Seisot ruusutorilla, niin kuvittelet,

olet vapauteen tuomittu.

Sinua kaupataan voimakkaana ja terveenä,

kun avaat suusi, joku jo tutkii hampaitasi.

Sinua ylistetään, olet paljon enemmän kuin hintasi arvoinen.

Pysyt itsekin siinä uskossa,

jossa rahalla totuudet mitataan,

yrität tehdä voittoa jokaisen viivan alle.

On mahdoton lähteä lentoon, eikä sitä halua

edes todeksi uskoa.

Vaan arvaamatta näet taivaalla oudon linnun

ja ihmettelet

miten ihminen siivekkääseen rakastuu.

4 Replies to “Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme…”

  1. Siis Hesarin valinta ”viikon kirjaksi”?

    Minä en ole Tampereella opiskellut taloustieteitä, mutta kylläkin tiedotusopin lehdistöpuolta ja sosiaalipsykologiaa. En tiedä miten kovatasoinen on Wahlroosin Ameriikan opiskelupaikka ollut, mutta oletan että se ei hakkaa omaa verstastani sellaisena kuin se oli 1960-70-luvulla.

    Taloudellis-hallinnollista tiedekuntaa ei vielä ollut. Lääketieteellinen oli. Ehkä siellä kansanterveystieteen osastolla voitaisiin lukea tämä kirja ja kirjoittaa diagnoosi. En tiedä kuka sitä tiedekuntaa vetää, mutta ehkä sille voisi tällaisena alumnina lähettää vihjeen…

    Muistat varmaan Valkeakosken patruunan, Juuso Waldenin? Hän oli patruunoista vissiin niitä parempia. Keräsi esimerkiksi hienon kuvataidekokoelman. Jotain on peruuttamattomasti muuttunut niiden aikojen jälkeen.

    Mahtaako sitä tehdasta ja mädän kananmunan hajua enää ollakaan?

  2. Hei,
    mun kompetenssi ei riitä taloustieteissä kovin pitkälle. Inhimillisyyden, yhteisen hyvän ja lähimmäisenrakkauden kannalta Nallen ajatukset ovat aika kylmääviä.

    Tein ”kiltin” jutun, mutta tämänpäiväisessä blogikommentissaan professori Jukka Kemppinen laukoo kovemmilla: ”Toivottavasti Wahlroosille ei suoriteta mielentilan tutkimusta. Hän vaikuttaa selvästi tyhmemmältä kuin Breivik, joten tulos voisi olla kiusallinen, jos hän pääsisi esittelemään ideansa lääkäriryhmälle.”

    Waldenin olen ymmärtänyt viimeiseksi patruunaksi, joka piti tiukassa paikassa porukastaan huolen. Ja totta tosiaan, sopivalla tuulella Tampereella tunsi Valkeakosken hajun. En muista tunteneeni tuota ”rahan tuoksua” vuosiin.

  3. Juha,

    Jukka on pohjalainen niin kuin minäkin. Vissiin laukomukset on asetettava osin sitä taustaa vasten. Ollaan kotoisin naapuripitäjistä.

    Mutta vakuutan ettei pohjalaisia tarvitse pelätä! Vaikka ollaankin totuudentorvia, kun on tarvis.

  4. Jep. Kemppisen blogin luen säännöllisesti. Ja nautin teksteistä. Herra osaa kirjoittaa. Mulle on jopa hänen nuoruutensa runokokoelmat hyllyssäni. Ja leikkeitä Hesarin kolumnikaudelta tallessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!