Perjantairuno jatkaa edellisen päivityksen teemaa. Pieni detalji yhdistää sen Athokselle ja Agiou Panteleimonosin luostariin. Siellä minulle näytettiin reliikkilippaat, joihin oli suljettu evankelista Luukaksen kallonkappale ja opetuslapsi Andreaksen jalkaterä.
Hopealuukusta hohti peukalonpään kokoinen kappale vihertävää luuta, jalkaterän nahka oli kuin savukinkun kamaraa ja minä katselin kaikkea väärin. Kunnioittava asento sallii kädet sivuille tai kämmenet eteen kevyesti toisiaan tavoittamaan. Ei tyhmän turistin tavoin takapuolen päälle sormikoukkuun lukittuna. No, on minua turhemmastakin ojennettu.
Elettiin vuotta 2001 ja vuotta aiemmin olin lähtenyt yhtiökumppanin kanssa perustamastani yrityksestä. Työpöydän takana, puhelimen pirinässä ja työpaikan sosiaalisissa suhteissa on ”valheellista” turvan tunnetta. Päivän runoon on tainnut jäädä kuolleita kaikuja noilta ajoilta.
Näetkö Jumalten huoneet ihmistä kiertävällä radalla
kirkot moskeijat minareetit synagogat basilikat temppelit
patsaat pilarit baldakiinit alttarit ikonit arabeskit
freskossa ihmisen ja Jumalan sormi sytyttämässä elämän kipinää
viimeinen ehtoollinen viimeinen tuomio viimeinen käyttöpäivä
kahdentuhannen vuoden kaikuja tyhjissä holveissa
kulta- ja hopealippaissaan hapertuvat reliikit
evankelista Luukaksen kallonkappale opetuslapsi Andreaksen
jalkaterä ja pyhän Krysostomoksen ihmeitä tekevä sormi
kaikki on katoamassa pyhäköt pienenemässä helvetinkoneen kokoon
koti maailman laidalla kaatuu – kun hyppäät pannukakun reunalta
voit vain toivoa parasta ja kaapata mukaan elämäsi rippeet
joista muutama muru kuuluu yhä sinulle:
käytössäsi on versio menneestä maailmasta,
suosittelemme, että päivität sen pikaisesti. Kun tiedosto on ladattu
ja valmis asennettavaksi, napsauta Asenna päivitys.
Ohjelma käynnistyy uudelleen ja päivitykset asennetaan.
………………………………………………………………………………………………………………….
Hyvä tuo kuva Kubrickin 2001-leffan loppupuolelta. Kun elokuvia tehdään, olen käsittänyt että kuvausaikataulu riippuu lavastuksista tms. kuvauspaikoista, esim. ilmoista. Kubrickin juttu on tietysti lavastusta. Tämä ei siis välttämättä ollut leffan kuvausten lopusta.
Olen tuntenut muutaman runoilijan ja kysellyt kirjan tekemisestä. Loppuvaihe muistuttaa dramaturgista työtä. Runokokoelmalle syntyy kaari. Ehkä sinä mietit näiden runojen kautta myös kokonaisuutta, tässä osien kautta?
Olisin kerran tarvinnut tuollaisen lattian. Sellaista olisi tarvittu pitkään suunniteltua performanssia varten. Kubrick saa valaistun lattian, mutta joku pieni pohjalainen pulju ei taatusti saa valaistua lattiaa. Idea on se, että tuohon ei tule varjoa. Varjot sanovat tapahtumista, dramaattisista varsinkin, paljon.
Kubrick oli aika kliininen.
Kubrickin leffa on noussut parhaiksi äänestettyjen elokuvien listalla tasaisesti. Viimeksi jo sijalle 5. No, näitä äänestyksiä riittää joka lähtöön, mutta mulle 2001 on aina ollut ykkönen. Hienoja siirtymiä ajassa, ei turhia selityksiä. On vaikea kuvitella komeempaa loppua elokuvalle.
Ja runoista vielä. Moni kokoelma jää ilman draaman kaarta. Onneksi edes tematiikka pitää kokoelmaa kasassa, toisin oli vielä muutama kymmenen vuotta sitten kotimaisessa lyriikassa. Kokoelma saattoi olla vain kasa tekstejä. Tammikuussa ilmestyvään kokoelmaani tein aiheesta esipuheeksi pienen esseen. Tänne blogiin tekstejä valikoituu sikin sokin. Babelin runojen viimeistelyvaihe on osoittautunut työlääksi mutta hedelmälliseksi. Materiaalia jää valmiiseenkin kirjaan pienen romaanin verran, eli noin 200 000 merkkiä.