En pidä juhlapyhistä, silkka sunnuntaikin saattaa ahdistaa. Kyllä arki on ihmisen parasta aikaa. Vain lastenlasten läsnäolo esti minua loikkaamasta jonnekin kauas joulun rauhaan.
Vuoden vaihde on vielä kestettävä, mutta ei ale-ostoksia, ei kuohuviiniä, nakkeja ja perunasalaattia. Ei ainoatakaan papattia, rakettia, tykinlaukausta tai tinaa. Jätän ne muiden huoleksi. En lupaa mitään, ainoastaan toivon.
Kiinalaisen horoskoopin Lohikäärmeen vuosi päättyy 9.2. 2013 ja muuttuu Käärmeen vuodeksi. Silloin tarjoutuu tilaisuus korjata tekemiään huonoja päätöksiä ja niiden seurauksia. On aika olla myös kriittinen, harkita tekojensa motiiveja ja analysoida mitä todella elämältä haluaa. Uskokoon ennustajan tarjoamaan tilaisuuteen ken haluaa.
Jokainen vuosi kulkee vääjäämättömästi kiertyäkseen lopulta kerälle kuin häntäänsä pureva käärme. Siihen päädytään mistä lähdettiin. Jotkut rakastavat traditioita, minulle toisto taitaa olla vahva syy pyhien vieroksuntaani. Mutta minkäs maailmalle mahdat, ainahan voi kirjoittaa 24 rivin melodramaattiseen runon, joka pistää pakettiin koko vuoden. Ehkä vähän enemmänkin.
älä unohda meitä kun noitapilli
roomalainen kynttilä Karjala takaisin
rakettikeiju tykinlaukaus ja tähtisadetikku
älä unohda kun pakastinta kylmempi pilkkoa pimeämpi
suojasää sauna sota Sibelius Superman
älä unohda kun Karhunlaukka levittää tuoksuaan
edelliskevään hautausmaa herää eloon
älä unohda kun vedestä nousee miljardeja
koskikorentoja surviaisia sääskiä ja sudenkorennot
saavuttavat sukukypsyytensä
älä unohda kun savesta ja syljestä rakennetut pesät
linnut Egyptistä Laulu tulipunaisesta kukasta
älä unohda kun tähkäpäiden yllä täysikuu
viinimarjat viiruvalmuskat kurkiaurat kelloköynnökset
radiosta J. Felicianon Listen To The Rain
älä unohda kun ensilumi kynttilät illan suurin potti
tasan kaksitoista miljoonaa euroa
(valehtelisin jos väittäisin vihaavani kauneutta)
älä unohda kun taivaankaari tiheys teräsjää
ensimmäinen toinen kolmas ja neljäs luukku
älä unohda kun telkassa Baba Roosa Jari Jussi ja Stan
viimeinen luukku ja heinillä härkien kaukalon
älä unohda kun murheita muistaa ken vois laulajan
kun illan varjoon himmeään myötä kaipuun jälleen jään
………………………………………………………………………………
Lohikäärme Ilta-Sanomien kotisivulta 2.1.2012, Superman osoitteesta: http://www.superman-wallpapers.com/
Runosi laululainat alkoivat soida päässä. Menen siis soittamaan tuon viimeisen.
Klassikko.
Mutta jollei tiedä, kauan saa netistäkin hakea alkuperäistä tekijää. Unto Mononen antoi laululleen ensin nimeksi ”Kaipuuni tango”. Baddingin tulkinta nimellä ”Illan varjoon himmeään” teki tangosta kuolemattoman. Kyllä melodraamoissakin eroa on. Toiset tuntuvat todemmilta ja vilpittömämmiltä.
Soljuu. Kevät soi jo korvissa, tuoksuu tuulessa. Uusi kesä tulee, joutsenten törähdykset ja viiruvalmuskasyksy.
Niin. On sentään hyvä että suomalaisten ei tarvitse yksin pohtia, miksi pitää olla niin tolkuttoman melodramaattinen.
Meillä ovat venäläiset tuossa vieressä. Uutisten mukaan heitä tulee mielettömästi Suomeen nyt Uuden vuoden aikana. Lapset haluavat nähdä joulupukin!
En minäkään kannata uudenvuoden lupauksia. Tai ainakaan niitä ei pidä lausua ääneen. Jos lausuu ja rikkoo, niin joutuu häpeämään.