TaoLin on kiinalaissyntyinen, suomeksi kirjoittava kirjailija. Hän on julkaissut aiemmin kolme romaania, novelleja ja kaksi runokokoelmaa. Hän on myös suomentanut teoksen Tao Te Ching. Hänen tietokirjansa Laotzi ja tekemättömyyden taito valottaa taolaisuuden ydintä.

Otetaan yhtälön kiteytys heti alkuun. Kaikki teokset laajentavat tai ottavat kipinää suomalaisen ja kiinalaisen kulttuurin kohtaamisesta.
Taolaisuus on vanha kiinalainen perinne, enemmän filosofinen maailmankatsomus kuin uskonto: asiat tapahtuvat omalla painollaan ilman pakottamista, selittämistä tai oikeassaolon tarvetta. (Lopun ekstralinkeistä löytyy blogin aiempia postauksia aiheesta.)
Teen kutsu (Enostone 2026, 179 s.) kokoaa yhteen sitä, mitä ei voi täysin sanoilla selittää. Runot saattavat olla aforistisia: ”Minä olen etsinyt puutarhaa kaikkialta, lopulta tajuan: ’Minä olen puutarha”. Pidemmät runot loppuvat usein johtopäätökseen tai jäävät jatkumaan lukijan mielessä. Tee, kaikissa sen olomuodoissaan on ”sanansaattaja”, joka kuljettaa kokoelmaa eteenpäin. Osa teksteistä on julkaistuja ja ”päivitettyjä”, valtaosa uusia.

Tekstejä syventää oivallus, että runojen otsikot ovat myös kiinalaisin kirjoitusmerkein. Ei niitä kovin usein avata, esimerkki on laajuudessaan poikkeus. Runoissa suomalaisuuden ja kiinalaisuuden ajattelu kohtaavat – mutta myös laajemmin: ” Keväthelmi-teessä orkidean raikkautta / Feniksen silmät -teessä syksyn kirkkaus / Teen oma luonne kupissa // Englantilaisten teessä leijuu sokerin makeus / hopeateessä haalistuneen maidon vivahteet // Teen maku ja tuoksu jäävät taakse / Miten ihmiset muuttavatkaan teen?”
Teen kutsussa pilkahtaa myös huumori. Lainaan tähän ensimmäiset ja viimeiset rivit pidemmästä runosta, Pu’er-tee ja pariskunta: ”Kiinalainen vaimo valmistaa suomalaiselle aviomiehelleen kypsää pu’er-teetä, jolla on maine luonnon omana laihdutuslääkkeenä. // Ja mies juo ja kärsii, hänen rakkautensa / on Kiinan kokoinen”.

TaoLin käyttää kokoelmassaan välimerkkejä äärimmäisen säästeliäästi, teksti virtaa rivien katkoilla, versaalikirjaimilla ja tyhjillä riveillä. Ja toinen kiteytys: runoista voi löytyä ”lohtua” ja osallisuutta ilman liiallista patetiaa: ”Nuorena ihailin lootusta sen puhtaan olemuksen tähden / Iän myötä olen oppinut / että lootus tarvitsee kukoistaakseen likaisen lammikon / Olen palannut juurilleni / Lootustie toi minut tänne, / olen pohjalla / mutta yhteydessä pintaan”.
Teen kutsu on runoudessaan monikulttuurista tekstiä monin tavoin. Kiinalaisten kirjoitusmerkkien avausta, itäistä elämänkatsomusta, toisaalta Descartesin, ”Ajattelen, siis olen” -eurooppalaisen filosofian globaaleja pilkahduksia: ”Kun ajatus on ymmärretty sanoja ei tarvita / Teeseremoniassa puhuu sanoin kuvaamaton / puheeton puhe”.

TaoLinin Teen kutsu ei pyri uudistamaan ilmaisua, vaan ammentaa tekstinsä tuhansien vuosien perinteestä tämän päivän lukijalle. ”Puutarhani hoitokirjan ensimmäinen ohje kuuluu / käänny sisäänpäin, oikaise itsesi: Toisten tunteminen on älykkyyttä / itsensä tunteminen on valaistumista”.
………………………………………..
Blogin ekstralinkit
1. Mitä merkitsee tekemättömyyden taito?
2. Taitava ihminen ei väitä ; joka väittää ei ole taitava
3. Elämä ja Tao – onko Jumalaa olemassa?
…………………………………………





















