Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi

Mistä tiedän että teen töitä oikeiden juttujen kimpussa?

Lupasin palata kirjaan, josta kerroin pari viikkoa sitten. Otsikon kysymys ja juttuni lopussa olevat vastaukset löytyvät Ernst Billgrenin kirjasta Mitä on taide ja sata muuta tosi tärkeää kysymystä.

Joidenkin kirjailijoiden on helppo jättää julkaistu teos taakseen. Näin olen lukenut ja henkilökohtaisesti kuullut. Kun tekijän ja kirjan tiet erkanevat, ei kummankaan elämä enää toiselle kuulu.

Virtahepo (muokattu Iltasanomien sivuilta poimitusta kuvasta).

Minulle ei käy näin, työstä irtipäästäminen on vaikeaa. Luen kirjan yhä uudelleen ja mietin kirjoittamisen mielekkyyttä. Mitä oikeastaan kannattaa painaa kansien väliin? Olenko onnistunut saamaan kiinni alkuperäisestä ideasta ja päämääristä, joita työn kuluessa tekstilleni asetin?

Haastatteluihin annettuja vastauksia ei kannata jäädä pohtimaan, koska kaikkia kuulijoita ei voi, eikä tarvitse miellyttää, keskustelut menevät aina oikein. Ja jos sama kysymys esitetään jonain toisena päivänä, vastaus valottaa sitä eri kulmasta.

Keisari Marcus Aurelius sanoi: ”Kun tunnet asian, sanat seuraavat sinua.” Työnsä mielekkyyttä sopii silti pohtia. Billgrenin vastaus on ehdoton – ja samalla lohdullinen, se kestää useammankin lukukerran. Viimeisen virkkeen ajatusta sietää pyöritellä… eikä tyytyä ensimmäiseen vastaukseen. Mitä on se kaikki, mikä minua ja sinua ympäröi?

MISTÄ TIEDÄN ETTÄ TEEN TÖITÄ OIKEIDEN JUTTUJEN KIMPUSSA?

Lyhyt vastaus: Sinulla ei ole valinnanvaraa.

Pitkä vastaus: Miten ajattelet ratkaisee sen mitä ajattelet. Kaikki taide muodostaa eräänlaisen omankuvan tai ainakin ilmauksen siitä kuka olet, mikä olet, milloin olet. Luultavasti et voi päättää mitä ajattelet, vain minkä verran ajattelet. (Koetapa olla ajattelematta sinistä virtahepoa.)

Sinä et määrää suuntaa, määräät vain vauhdin. Jos ihminen haluaa muuttaa toimintatapansa tai ajattelutapansa, hänen ei pidä muuttaa itseään, vaan kaikki mikä häntä ympäröi.


Kommentit

3 kommenttia artikkeliin “Mistä tiedän että teen töitä oikeiden juttujen kimpussa?”

  1. Ripsa sanoo:

    Juha!

    Lisää huutomerkkejä tuohon perään vielä. Olin kuunnellut joitain lukemiasi runoja aiemmin täältä blogista. Mutta tuo äskeinen Puttosen ja sinun välinen keskustelu kirjastasi oli kyllä aikamoinen silmieni avaaja. Sinulla on tamperelainen intonaatio puheessasi. Kamalan tuttua. Eikä oikeastaan mitään negatiivista siinä kaupungissa lukuunottamatta Pispalan, Amurin ja Tammelan hävitystä.

    Olen äärettömän väsynyt ja vastaanottavainen. Tulin juuri vesijumpasta pari tuntia sitten, kun olin saanut takastulomatkalla kuulokojeen pattereita. Varustauduin ja istahdin alas kuuntelemaan. Kissakaan ei äitynyt vaatimaan sapuskaa koko aikana, mikä on kummallista.

    Kirjasi nimi selveni. En ole lukenut sitä vielä. Ymmärrän että olet pyörinyt näiden runojen kanssa ympäriinsä, oikein hyvä että olet, koska nämä eivät ole maailman helpoimpia tekstejä.

    Olin ihastunut siihen että sinulla on myös viittaus Aronpuron kirjaan. Se oli minulle aikoinaan alku Tampereella elämiseen, yliopistoon ja semmoiseen.

    Kiitos! Kunhan saan kirjas käsiini, aion kirjoittaa sinulle siitä enemmänkin. Runot ovat onneksi harrastukseni – ja onneksi ovat olleet sitä aina.

  2. Juha sanoo:

    Kiitos. Babelista löytyy viitteitä Aronpuroon enemmänkin. Samoin kuin moniin muihin avainhenkilöihin. Antoisaa lukukokemusta, toivon.

  3. Hanna-Riikka sanoo:

    ”Sinä et määrää suuntaa, määräät vain vauhdin.”

    Juuri näin. Ja minä en valitse aihetta, aihe valitsee minut.

Kirjoita kommentti

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!

Copyright © 2017 Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi