Pistän Perjantairunon paikalle kritiikin uunituoreesta Parnassosta. On siinä hyvään mieleen aihetta kerrakseen. Luin tuon Kristian Blombergin viimeisen virkkeen pariinkin kertaan: ”Se ei ole vain älykäs, se on myös viisas, ja tuossa viisaudessaan se esittää hienon puheenvuoron nykyrunon mahdollisuuksista.”
Kymmenen vuotta funtsittuani ja puolitoista kirjoitettuani tavoittelin Babeliin jotain uutta, sellaista, jota ei ole ennen tässä mitassa toteutettu. Tekstiä kokeilevan runon ja perinteisen estetiikan väliin: 365 runon rihmasto, jolla on draaman kaari. Teos, joka yhdistää paikan, tilan ja ajan. Näen, että pyrkimykseni on saanut vastakaikua.
Juha,
olipa hienoa että sait noin hyvän kritiikin! Mitäs jos ostaisit itselles ei-syntymäpäiväkakun! Tai peräti paistaisit sellaisen?
No jep,
kakkua harkitaan jos tulisi vielä toinenkin positiivinen arvio.
Ehkä tämä meni sillä, että meidän naapuriksi samaan kerrokseen oli muuttanut nuori tyttö. Sunnuntaina soi ovikello ja hän tuli esittäytymään juuri paistettujen korvapuustien kanssa. Ei tyypillistä hämäläistä käytöstä. Siinä sitten selvisi, että tyttö olikin savolainen, muuttanut Tampereelle Kuopiosta.