Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi

Syödään vihollisen silmät!

Useimmiten ihmisten arkiset mielipiteet muokkautuvat liki täydellisen tietämättömyyden perusteella. Miten muutenkaan voisi olla? Harva meistä on Esko Valtaoja, joka kykenee kirjoittamaan ”Kaiken käsikirjan”.

Taistelemme näkemysten puolesta, jotka ovat meille mieluisia ja sopivia. Ravintotiede on monelle turhaa, koska aina löytyy tutun tuttu, jonka isoisä eli satavuotiaaksi syömällä silkkaa voissa käristettyä läskiä. Ja toisin päin: tiukin terveysintoilija uhraa terveytensä asiansa puolesta.

Kuva sivustolta: picstopin

Ehdottomimmat mielipiteet syntyvät narsismiin sekoittuneesta alemmuudentunteesta. Tai mieltä jäytävästä traumasta, oli se sitten tiedostettu tai tiedostamaton. En ole poikkeus tässä porukassa. Ihmiset ovat syvimmiltään hämmästyttävän samankaltaisia, vain käyttäytymismallit vaihtelevat.

Yksinkertaistettuna – ja kokeneen lääkäriystäväni sanoin: ”On lääketieteen onni, että ihmiset ovat niin toistensa kaltaisia. Mikä tepsii yhteen, sen voidaan olettaa olevan hyväksi toisellekin.”

Olen funtsinut omaa ehdottomuuttani. Ehkä muodostan mielipiteitä liian kärkkäästi ja nopeasti. Enemmän kuin yksittäistä, kaikki on lukemattomien asioiden summa. Suuressa mittakaavassa maailman menoa hallitsee mediaani, keskiarvoakin tasapäisempi suure.

Keskiverto ei kuitenkaan ole avartavaa. Luova työ, ideat ja assosiaatiot kaipaavat sytyttävää särmää. Ymmärtääkseni paremmin asioiden eri puolia, otan käyttöön muinaisten Perun intiaanisotureiden metodin – ainakin ajatuksen tasolla. Taistelussa surmattujen vastustajien silmät olivat erityisen haluttuja. Syömällä ne, kykeni näkemään vihollisen silmin.

……………………………..

Kuva sivustolta: picstopin


Kommentit

3 kommenttia artikkeliin “Syödään vihollisen silmät!”

  1. Ripsa sanoo:

    Jessus. Tuo soturi ei ehkä ole kuitenkaan inka, vaan luulen että peräisin Amazonasista.

    Olen nähnyt sieltä aika monta dokkaria. Alueesta tulin kiinnostuneeksi Mika Kaurismäen Amazonasin katsomisen jälkeen. Se oli tiukka dokufiktio.

    En tiedä mikä merkitys äärimielipiteillä on. Luulen että voi olla isokin, jos ihminen on karismaattinen sanoissaan ja teoissaan. Jyrkän mielipiteen voi pitää, jos ei rupea käyttämään sitä toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa vastaan.

    Ehkä siitä tulee silloin jonkin lajin taidetta?

  2. Hanna-Riikka sanoo:

    Erittäin hyvin sanottu. Kaiken lisäksi ihminen on egosentrinen olento ja kuvittelee, että mikä sopii hänelle, sopii kaikille muillekin. Ravinto- ja farmasiakeskustelu kulkee tällä tasolla. ”Koska se ei sovi minulle, minä tiedän…” jne. Yhtä loogista kuin että minä ajaisin appelsiinien kieltämistä, koska olen niille allerginen.
    On ihan söpö vaihe, kun joskus 2-kymppisenä ihminen luulee tietävänsä kaiken, mutta se on keski-ikäisessä kaikkea muuta kuin söpöä. Olen alkanut kallistua sokraattiselle linjalle, sillä erotuksella, että uskon tietäväni ihan pienen hippusen jostakin edes jotakin. Muuten en juuri mitään, mistään. Ja tiedän sen.

  3. juha sanoo:

    Soturi on varmasti Perun itärajan takaa, eli Amazonasilta. Ja epäilen, että turisteja varten kuvaan tälläytynyt. Varsinainen ajatus löytyi vanhasta muistikirjastani, harmi etten ole kirjannut lähdettä. Luultavasti tein merkinnän vuosien takaisessa Inkakulttuurin näyttelyssä Tampereen taidemuseossa.

    Noin muuten olen alkanut karsastaa kaikkia ”faktoja” ja varmoja mielipiteitä. Savolaisilla taitaa olla juoheva ja letkeä kuva maailman menosta: ”Suattaapi se olla niinnii, vaan voepi se olla olemattakin.”

    Oman sitaattilistani kärjessä on edelleen venäläisen kirjailijan, Paustovskin lause: ”Käännä aina asiat päälaelleen – varmuuden vuoksi.”

Kirjoita kommentti

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!

Copyright © 2017 Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi