Tein tänne jutun Irja Askolasta ja hänen runokokoelmastaan jo 2013. Nostan tiivistyksen vielä tähän. Ajat eivät ole muuttuneet. Jumalan asianajat jaksavat jakaa yhä syyllisyyttä ja häpeää. Ehkä voisi muistaa, että myös hyvän tekemättä jättäminen on ”syntiä”.
Irja Askola oli Helsingin piispa 2010 – 2017 Hänen runokokoelmansa, Jos olet, ole nyt (Kirjapaja 2006) ilmestyi hänen hoitaessaan vielä pappisvirkaa. Olin palkintoraadissa, kun valitsimme Einari Vuorela -runopalkinnon saajaa 2008. Askolan kirja toimitettiin arvioitavaksi, mutta ei yltänyt ehdokaslistalle. Palkitsimme silloin Johanna Venhon hänen kokoelmastaan Yhtä juhlaa (WSOY 2006).
Minulle Askolan kirjan varsinainen pointti ei ollut runoissa, vaan tekstin asenteessa ja mielipiteissä. Kokoelman julkaistessaan hän oli pappi, myöhemmin piispa. Uskaltaisiko hän vielä kirjoittaa mielipiteensä auki yhtä avoimesti kuin näytteeksi valitsemassani runossa?
Haastatteluissaan hän sanoi aikanaan suoraan, että kirkko ja kristityt ovat aiheuttaneet seksuaalivähemmistölle kohtuutonta syyllisyyttä ja häpeää. Vuosien takaisessa Yle:n haastattelussa Askola sanoi: ”Vihapuhe ei kuulu kristityille. Meidän pitää puolustaa jokaisen ihmisen oikeutta olemassaoloon ja perusturvaan. Pitää kuitenkin kuulla mitä puheen takana on. Vihan takana on aina joku viesti.”
Voisin kuvitella, että kovimmat Askolan vastustajat löytyivät aikanaan kirkon omista riveistä. Lappeenrannan Lauritsalan seurakuntaneuvosto joutui äänestämään, saako Askola osallistua kotiseurakuntansa 60-vuotisjuhlaan. Osa neuvoston jäsenistä oli sitä mieltä, että suvaitsevainen Askola ei seuraa Raamatun sanaa oikein.
He ovat väärässä
alkoivat annostella armoa,
vaihtoivat anteeksiannon
ehdolliseksi tuomioksi ja
pieniksi päiväsakoiksi
He ovat väärässä
ankkuroituvat menneeseen,
vaikka toivo tapahtuu tulevassa
jähmettyvät
iltaruskon hiipuvaan hehkuun
aamuun uskaltautumatta
He ovat väärässä
sulkevat oven ja silmänsä
turhentavat tosiasiat ja tehtävänsä
hylkäävät toiset ihmiset
– huomaamatta itsensäkin
…………………………………………….
Irja Askola: teologian maisteri, pääaineena kirkkososiologia. Jatko-opinnot Saksassa ja Yhdysvalloissa sekä Tansaniassa. Kirkolliskokousedustaja ja kirkon ulkoasian neuvoston jäsen vuodesta 2004. Helsingin piispa 2010 – 2017. Naimaton. Kannatti virassaan, että kirkko siunaisi homoseksuaalien parisuhteita. Kirjalliseen tuotantoon kuuluu tieto- ja hartauskirjoja, teologiaa ja yhteiskunnallisia aiheita. Julkaissut lisäsi mm. kolme runoteosta Anja Porion kanssa. Useita palkintoja ja tunnustuksia, mm. teologian kunniatohtori ja Minna Canth -palkinto 2017.
……………………………………….
Blogin ekstralinkit
1. Mistä tiedän, että minulla on oikeat mielipiteet
2. Mitä merkitsee tekemättömyyden taito
………………………………………