Vuosi on taas takana. Voisin kuitata sen kliseillä ajan armottomasta kulumisesta ja kaiken katoavaisuudesta. Tai pistää puntariin viime vuoden hyvät ja huonot uutiset – funtsia toiveita tulevasta.
Joskus asiaan pääsee parhaiten käsiksi puhumalla aivan muusta. Lukijan oma oivallus vetäisee syvemmän viillon kuin sileäksi selitetty. Itselleni kävi niin, kun kertasin ranskalaisen Jacques Prévertin runon Ylimysperheet. (Prévertistä lisää jutun loppulinkissä)
Tuukka Kangasluoma on suomentanut tekstin, joka kiertää kronologian, mutta pistää satojen vuosien historian tiukimpaan mahdolliseen pakettiin. Viimeisten rivien nostama hymy ehtii tuskin haihtua, kun kysymyksen alta nousee uusi taso.
Ylimysperheet
Ludvig I
Ludvig II
Ludvig III
Ludvig IV
Ludvig V
Ludvig VI
Ludvig VII
Ludvig VIII
Ludvig IX
Ludvig X (lisänimeltään Kiukkuinen)
Ludvig XI
Ludvig XII
Ludvig XIII
Ludvig XIV
Ludvig XV
Ludvig XVI
Ludvig XVIII
eikä enää ketään enää mitään…
Keitä ovatkaan keitä ovatkaan nuo ihmiset
jotka eivät ole viitsineet
laskea kahteenkymmeneen?
………………………………………………
Poimin vielä hallitsijoiden listalta kolme ajankohtaista anekdoottia:
Ludvig IX, lisänimeltään Pyhä: (1214–1270) ”Kenenkään, jos hän ei ole korkea pappi tai teologi, ei tule väitellä juutalaisten tai harhaoppisten kanssa; mutta maallikon, jos hän kuulee paneteltavan kristillistä uskoa, tulee puolustaa sitä kovin miekaniskuin ja iskeä uskottomia kaikella voimallaan.”
Ludvig XI, lisänimeltään Hämähäkki: (1423–1483) ”Ken ei kykene teeskentelemään, hänestä ei ole hallitsijaksi.”
Kuten huomasitte, runon listalta puuttuu seitsemästoista kuningas. Ludvig XVII (1785–1795) oli Marie-Antoinetten ja Ludvig XVI:n poika, joka ei koskaan hallinnut. Ranskan vallankumouksen jälkeen hänet vangittiin vanhempiensa kanssa ja eristettiin, lapsesta alettiin koulia tasavaltalaismielistä. Lopulta poika kidutettiin kuoliaaksi kymmenvuotiaana.
………………………………………………
EKSTRALINKKI: Jacques Prévertistä enemmän neljän vuoden takaisessa jutussa.
………………………………………………