Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi

Miten suomentaa Barbara ja Brestin verisade?

Tein lähdetöitä uutta romaanikäsistä varten. Törmäsin ranskalaiseen Jacques Prévertiin (1900-1977). Mies oli suosittu runoilija ja elokuvakäsikirjoittaja. Juuri hän sanoitti Joseph Kosman sävellyksen Les feuilles mortes – Kuolleet lehdet. Sekä laulun Barbarasta, johon törmäsin netissä seuraavaksi.

Ranskan Brest ja II maailmansodan pommitukset.

Ketjukolari jatkui, kun Parnasson numerosta 1/2010 löytyi Erkki Lyytikäisen juttu otsikolla Muistathan, Barbara? Tekstin ydin on ”tahallisesti” väärin kirjoitettu laulun suomennos. Totta on, että ”suomennos loukkaa törkeästi runoilijan moraalisia tekijänoikeuksia”, kuten Lyytikäinen kirjoittaa. Lauluyhtye Neloset nosti Barbaran listoille Suomessa 1962. Prévert -käännöksestä oli vesitetty sisällötön rakastavaisten kolmiodraama.

Sananlasku neuvoo tuikkaamaan tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Prévertin laulun sanoissa on kuitenkin kyse enemmästä ja syvemmästä. Alkuperäinen teksti on koskettava protesti sodan mielettömyyttä vastaan. Barbara kohtaa satunnaisen tuttavuuden toisen maailmansodan aikaisessa Ranskan Brestissä. Kaupungissa sijaitsi saksalaisten miehittäjien satama ja sukellusvenetukikohta. Kun liittoutuneiden pommilastit alkoivat putoilla, ei kaupungista monta kiveä toisen päälle jäänyt.

Seuraavaksi hain Barbaralle kunnon käännöstä ja törmäsin Jukka Kemppisen blogiin. Päätin luottaa kuusi runokokoelmaa kirjoittaneen informaatio- ja teknologiaoikeuden professorin suomennokseen. Soitin Kirjailijaliiton lakimiehelle ja kysyin mitä laki sanoo blogitekstien lainaamisesta. Asiassa on tulkinnanvaraa, mutta lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että nettiin kirjoittava on ainakin hyvin selkeästi lainauksen mahdollisuudesta tietoinen. Tässä siis suomennos Jacques Prévertin sanoituksesta Barbara.

”Muistathan, Barbara, / kuinka satoi Brestissä, päivällä, / ja kävelit, hymyilit, / säteilit, kiilsit, kimmelsit / sateessa. / Muistathan, Barbara, / kuinka satoi Brestissä, päivällä, / kun kuljit jossain kadulla, / hymyilit, / ja hymyilin kai itsekin. / Muistathan Barbara, / en ollut kuullut sinusta, / et ollut kuullut minusta, / muistathan, / muistathan kun juuri sinä päivänä, / et unohda, / mies seisoi siellä sateen suojassa / ja huusi nimeäsi näin: / Barbara! / Ja juoksit häntä kohti sateessa / säteilit, kiilsit, kimmelsit, / kun syöksyit hänen syliinsä. / Muistathan, Barbara? / Ja älä tykkää huonoa, / kun tungen elämääsi, tunteisiin. / Ei rakkaus ole kenenkään, / vaan jokaisen, joka lahjoittaa ja saa. / Muistathan, Barbara, / ethän unohda, / siis viisas onnellinen sade, / kasvosi onnelliset, / onnellinen kaupunki! / Kun satoi merellä / ja rannassa / ja valtamerilaivalla. / Oi Barbara! / On sota törkeää, / en tiedä, mihin päädyit / siinä rautaterässateessa, / ja verisateessa, / ja mies joka sulki sinut syliinsä / ja rakasti / on kuollut, kadonnut – tai vielä hengissä? / Voi, Barbara – / taas sataa Brestissä / kuin aina ennnekin, / vain eri tavalla. / Nyt sade pyyhkii merta ja on / niin hirveää ja ankeaa. / Ei se ole myrskykään, / ei rautaa, terästä, / vain pilvet paisuvat / kuin koirat kuolevat / ja katoavat pois, / pois Brestin rannasta / ja mätänevät, kun / poissa on Brest, / josta mitään ei jää.”

Linkki Yves Montandin tulkintaan: http://youtu.be/AW8kS7zjpyU?t=1s


Kommentit

15 kommenttia artikkeliin “Miten suomentaa Barbara ja Brestin verisade?”

  1. Tuija sanoo:

    Barbaraa on joskus 70-luvulla soitettu paljon, muistan laulun radiosta, vaikka en tuolloin tiennytkään mistä laulu kertoi. Mieleen se silti jäi, niin että osaan edelleen lauleskella ”rappelle-toi Barbara”. Tuo vdeo on hieno, Doisneaun kuvat loistavia. Mutta kuka ihme on laulaja, kun sitä ei mainita? Montand se ei tosiaankaan ole.

  2. Ripsa sanoo:

    Miten on, onko Prevert runoilija? Siis kirjoja kirjoittanut, ei ainoastaan lauluja?

    Yritin katsella noita sanoja, ranskaa en ole lukenut koulussa vaan latinaa, ja Kemppisen sanoitus tuntui oikealta.

    Olin ajatellut että Kirjailijaliitossa kertovat että blogista saa lainata, jos kirjoittaa keneltä on lainannut. Niin muistelen aikoinaan netiketinkin ohjeista.

    Mutta Barbara on kyllä niitä hienoimpia rauhanlauluja mitä on, kiitos!

  3. Juha sanoo:

    Hei, kyllä Prévert oli runoilija. Barbara ilmestyi alkuaan kokoelmassa Paroles. Lawrence Ferlinghetti käänsi tekstejä englanniksi. Suomeksi runoja on käännetty ranskalaisen lyriikan kokoelmaan Tulisen järjen aika (wsoy 1962). Itselläni ei ole kirjaa, mutta pidän divareissa silmät auki, kyllä se joku kertaa kohdalle osuu.

    Tuon videon kuvakollaasi on hieno, mutta laulajasta ei ole tietoa, vaikka muut tekijät mainitaan. Juutuubista löytyy lisää, kroatiankielinenkin on hieno,
    puhuttu versio, vaikka Albinonin taustamusiikki on vähän kulunut…

  4. Tuija sanoo:

    Minä taas pidin Serge Reggianin lausunnasta.

  5. Juha sanoo:

    Juu, Sergen äänihän on silkkaa samettia, mutta kuvallinen anti on niukka : )

  6. Leena sanoo:

    Lauloiko Tapani Perttu Barbaran suomeksi vai kuka?

  7. Juha sanoo:

    Vielä palaan tähän: en tiedä onko Perttu levyttänyt Barbaran. Tuskin – esittänyt varmastikin. Levyltä löytyy mainitun Nelosten lisäksi Campanella-kuoron esitys. Muista ei tähän hätään mulla ole tarpeeksi tietoa.

  8. Jaakko Kyläsalo sanoo:

    Minä olin yksi Nelosista laulamassa levylle Barbaran. Olin tuolloin (syksyllä 1961) jo aliupseerikoulussa Santahaminassa ja muu porukka tuli sinne harjoituksiin.
    Jukka (Kuoppamäki) toi laulun ehdolle – ja hän Ressun ranskanlukijana ehkä olisi tekstistä ymmärtänytkin, mutta meille muille se ei avautunut. Me kuuntelimme siis lauluyhtye Les Freres Jacques’in levytystä Barbarasta, ja sen pohjalta myös Harri Bergströn teki sovituksen. Nimimerkki ”Era” eli komentajakapteeni Erkki Ainamo oli suomenkielisen version tekstin takana, mutta oliko hän myös alkuperäisen kääntänyt, sitä en tiedä. Levytukku käytti paljon Ainamon tekstejä, joka toimi pitkään Yleisradiossa, muistaakseni ääniarkiston tai nauhaston pomona.
    Kosman sävellys on hieno ja se olisi minunkin mielestäni ansainnut myös tarkemman suomenkielisen käännöksen, koska Prevert’in runo on niin paljon syvällisempi ja hienompi kuin tehty – ”lälly” suomalaisversio.

  9. Juha sanoo:

    Moi,

    kiitos tarinasta! Onpa mielenkiintoinen juttu. Näin ne asiat saattaa netissä kiertyä ja ihmeellisesti tavoittaa asianosaisia. Tämäkin postaus täyttää pian vuoden, mutta ”hengissä” edelleen on.

    Joten: Hyvää joulua!

  10. Heikki sanoo:

    Laulu on levytetty myös uusilla Kemppisen sanoilla. Arja Saijonmaa on tehnyt sen 2006 ja Tango-orkesteri Unto, solisitina Maria Kalaniemi, vuonna 2010. (löytyvät Spotifysta). Etenkin jälkimmäinen levytys on aivan upea. Se pitäisi saada radiosoittoon koko kansan ihailtavaksi.

    Aale Tynnillä on Tuhat laulujen vuotta kokoelmassa hyvä ja ilmeisen tarkka suomennos Barbarasta, mutta se ei ole niin laulunomainen kuin Kemppisen suomennos.

  11. Juha sanoo:

    Hello!
    Mukavaa, että tämä poikii vielä kommentteja. Ja kiitos, täytyy tutustua uusiin tulkintoihin heti!

  12. lauri patokoski sanoo:

    Barbara on hienoimpia lauluja ikinä. Mutta mitä tarkoittaa nelosten versiossa: Suuttua et saa, sinut PERUSTAIN, se on tapa rakastavaisten. Siis miten tulkitaan: Perustain?

  13. juha sanoo:

    Joo, todella, kuuntelin Nelosten version vielä. Solisti ääntää tuossa epäselvästi, eikä siitä tolkkua saa. Ainoa vähänkin kohtaan sopiva sana olisi pelastan… mutta ei se oikein siltäkään kuulosta.

  14. Tuija Rankama sanoo:

    Minä olen aina ajatellut, että se on ”suuttua et saa SINUTTELUSTAIN”. Oli hauska lukea tämä teksti ja käännös, kun sattumalta tuota laulua aamulla muistelin. Muistan myös, että veljeni oli sitä koulussa ranskantunnilla kääntänyt ja kertoi, että tarina on oikeasti paljon rajumpi kuin Nelosten versiossa. ”Kuolevat kuin koirat” on säe, jonka tuosta muistan, ja tiesin, että sodasta siinä on kysymys.

  15. satunnainen sanoo:

    Kiitokset tästä, Montandin laulu ja sen sanat (etenkin ranskaksi, suomennoksesta jää hiukan pois) saivat ihon kananlihalle. Nopeasti me tunnumme unohtavan, mitä sota todellisuudessa on.

Kirjoita kommentti

VASTAA LASKUTOIMITUKSEEN KOMMENTOIDAKSESI!

Copyright © 2017 Juha Siro | Mitä tapahtuu todella | Kirjallisuus- ja kulttuuriblogi