Eipä ole kauan siitä, kun internettiä kutsuttiin ”Tiedon valtatieksi”. Nyt on nähty, että hyödyllisen informaation ohella samaa putkea pitkin liikkuu yhtä hyvin silkka sonta kuin propaganda ja puhdas valhe – yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kaikille ihmiskuntaa kääntäville keksinöille on käynyt samoin, niistä on muokkaantunut sekä hyvän että pahan palvelijoita.
Tietoa hakiessaan olisi osattava lukea. Selvittelin tilannetta alkuviikosta. Unescon mukaan viidesosa eli 20,6 prosenttia maailman väestöstä oli lukutaidottomia vuosituhannen alussa. Tilanne on parantunut merkittävästi, vuonna 1980 lukutaidottomien osuus oli vielä yli 30 prosenttia.
Tilasto kertoo keskiarvoista. Nigerin naisista reilut 10 prosenttia osaa lukea. Miehet pärjäävät hieman paremmin. Sierra Leone, Gambia, Afganistan ja Senegal yltävät jo yli parinkymmenen prosentin. Afrikan tilanne paranee koko ajan, enää noin kolmannes kokonaisväestöstä on lukutaidottomia.
Hesari julkaisi tiistaina 15.9. seitsemän asiaa, joista kannattaa iloita. Äärimmäisen köyhyyden vähentyminen oli ykkösenä. Ja seuraavana tieto, että lasten koulunkäyntimahdollisuudet paranevat: ”Vuonna 2000 maailmassa oli vielä sata miljoonaa lasta, jotka eivät päässeet kouluun. Nyt heitä on 57 miljoonaa. Yli yhdeksänkymmentä prosenttia maailman nuorista aikuisista osaa nykyään lukea.”
Lukutaito on suhteellinen käsite. OECD:n Pisa-hankkeen mukaan se tarkoittaa ”Kirjoitettujen tekstien ymmärtämistä, käyttöä ja arviointia lukijan omien tavoitteiden saavuttamiseksi, tietojen ja valmiuksien kehittämiseksi sekä yhteiskuntaelämään osallistumiseksi.”
Jutun alussa esitettyyn ongelmaan tarvitaan jo funktionaalista ja digitaalista lukutaitoa, joka merkitsee, että lukija osaa tulkita ja arvioida lukemaansa riippumatta tekstilajista, sen tyylistä ja alustasta.
Arvottavan lukemisen taito on avain kaiken kyseenalaistamiseen. Myös omien ja oikeina pitämiensä mielipiteiden. Ja koska nyt on Kirjan vuosi 2015, päädyn kauhistuttavan yksinkertaiseen kliseeseen: koko maailman muuttamiseen tarvitaan fiktiota, kaunokirjallisia valheita, jotka paljastavat inhimillisten totuuksien syvimmän olemuksen. Ekstralinkki lopussa avaa näkemystä enemmän.
Lopuksi lukemisen perusasioihin ja Perjantairunoon. Tempaisen sen taas kerran 365 tekstin kokoelmastani Babel.
Säkeiden summa saattaa olla mitätön, vähän
kuin hatullinen linnunlaulua lumisateessa tai
lentämisen ilo unen todellisuudessa – miten haluat,
tärkeintä on Troijan porteille hyljätty hevonen:
”Lukutaidon merkitystä voi todistaa Liberiassa,
nyt esitellään Buchananin ja Yarwarleen äitikerholaisia.
He opiskelevat Naisten Pankin tuella.
Samalla näkee, kuinka suuri ylpeyden aihe on
oman nimen kirjoittaminen. Se on aivan toista
kuin asiakirjoihin painettu peukalonjälki.”
…………………………………
Ekstralinkissä dokumentaarinen tieto kohta kaunokirjallisuuden: ”Iloiset päiväni helvetissä”
…………………………………