Päivitän runolla ja ”mainostan” samalla aktiivista ja mielenkiintoista sivustoa: ”Suomi on runo on Suomen runoilijoiden tervehdys juhlavuottaan viettävälle kotimaalleen ja runouden ystäville. Sivustolla julkaistaan vuoden jokaisena maanantaina uusi, ennen kuulematon runo. Nämä maanantaiset viikon avaukset piirtävät näkyväksi vuoden 2017 runomaiseman.”
Tekstini on julkaistu tällä viikolla, ensi maanantaina viestikapula siirtyy taas seuraavalle. Runoni sivustolle syntyi sekalaista eväistä. Luin artikkelin, joka oli otsikoitu: ”Pepper-robotti puhuu suomea ja tanssii – suomalaiset suhtautuvat hoivarobotteihin vielä varauksella”. Leikkasin talteen myös jutun tekoälyn tulevaisuuden näkymistä. Halusin vastapainoksi jotain ”ylitunteellista ja inhimillistä.” Muistin kuvan, jonka olin taannoin napannut Ateenan korkeimalla kohdalla kiivettyäni Lycabettuksen marmorikappelin kupeelle.
Keskustelu vanhuksen kanssa on kuvitelmaa. Muistan kuitenkin miten syvän vaikutuksen hetki jätti. Heräsin seuraavana yönä, kun Viktor Klimenko alkoi laulaa päässäni muinaisen euroviisun säkeitä: ” Uskonut illan en koskaan / Saapuvan äkkiä näin / Kunnes näin sinisen linnun /Lentävän etelää päin / Näin sen ja ymmärsin sen: / Poissa aika on rakkauden / Kun aurinko laskee länteen”.
Noin se mielikuvitus kulkee ja hakee välillä vauhtia monen mutkan kautta. Mutta tänään, ystävät hyvät: toivotan kaikille valoisaa ja toiveikasta juhannusta!
S y n t y m ä
Minä olen ihminen
Pepper on robotti
haaveilin lapsena oopperalaulajan urasta
Pepper puhuu lelun äänellä
olen kätellyt robottia ja tavoitellut
yhteistä tanssia hitaan valssin tahdissa
meillä kummallakaan ei ole käsitystä luojastamme
minä näen merten syvyyksissä
välähtelevät sardelliparvet
häkistään taivaan syliin lehahtavat linnut
kappelin kupeella vanha nainen
istuu ilta-auringossa
hänen ihonsa on elämän rypistämää pergamiinia
hän sanoo että kuolemattomuus
on sitä että kuolee
kun joku toinen syntyy
…………………………………………….
Blogin ekstralinkit:
………………………………………………
