Saattaa olla, että kulumassa ovat kesän viimeiset lämpimät päivät. Siksi on päästävä huomenna merelle kalaan. Päivitän siis lyhyellä tekstillä ja pitkällä runolla. Kipinä aiheeseen syttyi Tero Liukkosen, kirjailijakollegan blogista. Hän kertoo runon kirjoittamisen ilosta ja luonnollisuudesta ja toivoo, että siitä voitaisiin riisua kaikki hohdokkuus ja tärkeily: ”Kun runo alkaa syntyä – se tulee aina tuntemattomasta ulottuvuudesta. Jokapäiväisen elämän ja arkisen ympäristön jokin yksityiskohta näyttäytyy erityisen tarkasti, uutena, ihmeellisenä, ja koko maailma muuttuu toiseksi.”
Kokemuksessani on hyvin paljon samaa. Ja vielä niinkin, ettei runoa tarvitse edes kirjoittaa. Aivan kaikki ympärillämme on runoa – kuin sienimetsään menisit, ei tarvitse kuin poimia valmista satoa. Ja toki, havaintosi voit myös kirjoittaa runoksi. Jos niin haluat.
Kauniita ja merkityksekkäitä lauseita on kaikkialla: Enkelin sädekehän saattaa löytää tiedetekstistä. Luen usein lehtiä korostuskynä kädessä ja leikkailen juttuja talteen. Päivitykseni teksti on juuri sillä tavoin syntynyt. Kansien välissä se löytyy kokoelmastani Babel (2013).
J o s n i i n h a l u a t
Runo on. Sinusta huolimatta. Tai juuri sen tähden.
Runoilija ei ole tärkeä, runo on.
Runo on jos haluat – ja vaikka et tahtoisikaan.
Löydät sen aamun lehdestä. Sieltäkin:
”Aivosyöpä talttuu Espoon ydinreaktorissa.”
Kuvaa leikkaavat punaiset laserit, säteilevää
y d i n r e a k t o r i n s y d ä n t ä
ei huoneessa näy. Vain tutkija Iiro A:n kasvot
heijastuvat reaktorin jäähdytysvedestä.
Teksti kuvaa boori-neutronihoitoa:
”Potilas makaa vähän kuin lauteilla, sillä
alustaksi on laudoitettu saunasta tuttu apassipuu.
Siitä kun ei säteily siroa.
Pään alustana on soikea teline, kuin enkelin sädekehä.”
S e o n r u n o j o s n i i n h a l u a t .
Joskus taide syntyy siitä, että kaikki muu
pysyy ennallaan paitsi konteksti, sanoo kriitikko.
Ja on väärässä, sillä taide syntyy vain siitä
että yhteys muutetaan:
Gianfranco Girotti on syntien asiantuntija
Vatikaanin apostolisessa katumusoikeusistuimessa,
jonka toimialaan kuuluvat erityisesti
s y n n i n p ä ä s t ö a s i a t .
Hän muistuttaa nykyajan syntien aiheuttavan
isoja yhteiskunnallisia ongelmia.
Hänen mukaansa modernin ajan kuolemansynnit ovat:
Ympäristön saastuttaminen.
Geenimanipulaatio.
Yletön rikkauksien kerääminen.
Köyhyyden aiheuttaminen.
Huumeiden välittäminen ja käyttö.
Moraalisesti arveluttavat tieteelliset kokeet.
Inhimillisen luonnon perusoikeuksien loukkaaminen,
johon kuuluvat abortti ja pedofilia.
Gianfranco G. sanoo, että ennen synnit
liitettiin yksilön ominaisuuksiin.
Nykyisin nähdään miten laajasti ne
v a i k u t t a v a t m e i h i n k a i k k i i n.
Sanaa synti ei kuule enää meidän kirkkomme
kannanotoissa, kommentoi haastattelua
dogmatiikan dosentti Jyrki K.
Hän muistuttaa miten katolisessa kirkossa on
otettu kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin
pontevammin kuin meillä luterilaisuudessa:
”Katolinen kirkko on universaali
k u i n C o c a C o l a – y h t i ö
eikä se ole sidottu kansallisvaltioiden etuihin.
Se haluaa puhutella koko maailmaa.”
Kirjoittaminen on helppoa, vain ajattelu
tuottaa enemmän vaivaa.
Nämä ovat jätepaperilta amputoituja rivejä,
t ä m ä o n r u n o j o s n i i n h a l u a t.
…………………………………………….
Blogin ekstralinkit:
1. Fernando Pessoa: ”Jokaisessa kilvessä on viesti minulle”
2. Puhelusta syntyy runo: ”Nainen ja kottarainen”
…………………………………………….