Keskiviikkona 17.11. Ateenan keskustaan on komennettu 7000 poliisia. Mellakoissa menehtyneiden vuosipäivälle otetaan jatkoa. Näin typerän yksinkertaisesti ilmaistuna. Kello 18.20 kuljemme “kotikatua” Aleksandrasille. Se on suljettu liikenteeltä, mutta ihmisten virta valuu vastaan.
Poliisien iskujoukko on ryhmittynyt leipäkaupan kulmaan. Jatkamme ylöspäin ja näemme kohti keskustaa marssivia mielenosoittajia. Arvaamatta joukosta erkanee huppupäinen mies ja syöksyy kohti koppalakkisia poliiseja pesäpallomailaa pidempi parru kädessään.
Poliisit pakenevat juosten. Heidän tilalleen ilmestyy kaasunaamarein ja rynnäkkökilvin varustautunut joukko. Vieressä jysähtää. Suojadumme kioskin kulmaan. Seuraksemme pakenee vapiseva nainen ja kioskin pitäjä ryntää kiskaisemaan luukut alas.
Mielenosoittajat jatkavat eteenpäin ja tilanne alkaa rauhoittua. Kun nappaan takaisin kulkiessa kuvan kadun sulkeneista liikennepoliiseista, he loikkivat kysymään miksi kuvaan. Anna totuudenmukaisen selityksen ja kerron olevani hölmö turisti Suomesta. Se hämmentää herrat.
Kulman tavernassa seurataan jo jalkapalloa. Nyt kirjoitan juttua ja kaadan reilun lasillisen Ouzoa. Merkki on Daily. Vastaava kuin meidän Pirkka. Parvekkeen ovi on auki, jossain ulvoo sireeni ja helikopterit pörräävät Ateenan yllä.
PS. kirjoitin jutun jo eilen, mutta kone tekee tilttejä jatkuvasti. Toivon, että tällä saa vielä kuulumisia blogiin. Kotimaassa pitää heittää hyvästit vanhalle kunnon iBookille, joka on palvellut kohta kymmenen vuotta : )
Voi itku. Olen kuunnellut sydän kurkussa uutisia Ateenasta. Sulla piti olla rauhallinen kirjoittamissessio!
Onko kyseessä poliisimellakka vai kansan oma mellakka?
Kuulin YLEn toimittajan asettuvan mellakkaesteen väliin ja mielenosoittajan pyytävän poliiseja siirtymään aidan toiselle puolen. Kuulosti hämmentyneeltä poliisilta ihan niin kuin nuo kuvaamasi poliisitkin.
Ateenassa on usein mielenosoituksia. Milloin mistäkin syystä. Tämä on iso, autonrenkaat ja roskakorit palavat ja kyynelkaasua käytetään. Mutta tätä osataan odottaa ja varustautua. Muutama vuosi sitten mellakoissa kuoli nuori poika poliisien koviin otteisiin ja sen vuoksi aina marraskuun 17 osoitetaan mieltä.
On täällä tekstiäkin tehty, mutta välillä pitää päästä pihalle. Olen euroopan hitain kirjoittaja käydessäni tekstiä sataan kertaan läpi. Mutta Rivi riviltä, lyönti lyönniltä. (joka on muuten Raymond Carverin hienon runokokoelman nimi…)
Parempi olis velipojan olla varovainen, kun otat kuvia mellakkatilanteissa. Mutta paljon onneksi ”hölmöt” turistit saavat anteeksi. Toivottavasti mellakat ovat nyt ohitse.