Perjantairunon piti kertoa Kreikan tilanteesta, katsoa mitä löytyisi uutiskuvien ja kyynelkaasun savuverhon takaa. On pakko jättää se toiseen kertaan, sillä kollega oli pistänyt FB-päivitykseensä rollikan kuvan.
Ainakin tamperelaiset seniorit muistavat johdinauton, jonka sarvet iskivät talvella sinistä kipinää sähkölangoissa. Kesähelteen kyydissä kori natisi ja punaiset tekonahkapenkit saivat vaatteet liimautumaan ihoon kiinni.
Lapsuuden muisto rollikoista siirtyi Mustaan runokirjaan vuonna 2000, neljäkymmentä vuotta kokemuksen jälkeen. Proosaruno aloittaa kokoelman ja tuikkaan sen tähän vaikka riveillä sataa räntää. Vuodeajoista viis, jotkin kokemukset lapsuudesta jättävät lähtemättömän jäljen.
…………………………………………………………………………………………..
”Linja-auton ovi haukkaa syksyn ensimmäistä räntää. Pisarat juoksevat
sateenvarjoista mustalle kumimatolle ja vesi huurtaa ikkunoita umpeen.
Punaisten tekonahkapenkkien selkiä kiertävät metalliputket,
kuin jähmettyneet käärmeet. Poika seisoo istuinten takana ja
puristaa sormiaan hikiseen tankoon. Repussa polttaa ensimmäinen aapinen.
Vanha nainen istuu hänen edessään suljetuin silmin,
sillä on varpusen jalat ja koko elämä käsilaukussa.
Poika kumartuu salaa penkin ylle ja haistelee naisen hattua,
jossa törröttää mustan siivekkään sulka. Hän vetää sieraimiinsa
kostean huovan tuoksua ja muistaa mätänevän ja ummehtuneen kellarin.
Ajatuksen läpi leviää pistävä virtsan haju. Poika kumartuu takaisin
ja haistaa hatun oksettavaa kalmanhajua yhä uudelleen ja uudelleen.”
…………………………………………………………………………………………..
Alempi kuva on Tampereen Vapriikkiin museoidusta rollikasta ja jouduin nappaamaan sen tähän valokuvablogista nimeltään Pakollinen kenttä. Ylempi Wikipediasta.
Hurja runo itse asiassa. Hurjuus voisi tulla virtsan ja kalman hajusta, mutta tarkemmin ajateltuna ei. Kyllä se on tuo repussa poltteleva ensimmäinen aapinen – nuoruus, pienuus ja viattomuus heitettynä keskelle jähmettyneitä käärmetankoja, räntää ja virtsan hajua. Mutta tuleeko tuoksu mummosta vai pojasta?
Muistan että tämä runo nappasi heti mukaansa kun luin kokoelmaa ensi kerran.
Joo, hajun vaihtoehtoja on monta. Myös mätänevä kellari. Tulkintoja ja symboliikkaa löytyi vanhasta tekstistä itsellenikin taas lisää.