Ovidius eli Jeesuksen aikaan, ajanlaskumme taitteessa. Hän oli oman kulttuurinsa Elias Lönnrot, joka keräsi antiikin tarut ja kirjoitti ne eepokseensa Muodonmuutoksia.
Teos on länsimaisen kirjallisuuden kulmakivi. Myös Shakespeare piti Ovidiusta esikuvanaan. Ja ne, jotka kaikesta jotain ymmärtävät, väittävät että klassisten kertomusten kaavan voi tiivistää sormista luettavaan määrään. Kaikki löytyvät Muodonmuutoksista.
Totta on, että hyväksi havaittu draama toistaa itseään vuosisadasta toiseen ja jää elämään ikuisesti. Perjantairunon viimeisissä säkeissä on viite Orpheuksen ja Eyridiken tragediaan. Yhtä huonosti kävi kuin Lootin vaimolle. Jos jumalat asettavat armolleen ehtoja, niitä on syytä noudattaa.
Myttyyn mennyt yrityskin saattaa silti johtaa ikuiseen elämään. Ensimmäisessä kuvassa Georg Frederic Wattsin näkemys Orpheuksesta ja Eyridikestä, 1869. Toinen Marcel Camusin elokuvasta Musta Orpheus, 1959. Kolmas kuluvalta vuodelta, Pariisin Oopperan baletin esityksestä. Tragedian pääpari on yhä sama kuin ennen ajanlaskumme alkua.
…………………………………………………………………………….
Perjantairunon teksti numero 75 ja 290 muuta löytyvät helmikuussa 2013 julkaistavasta kokoelmastani Babel:
Tänään on vaikeinta on olla kirjoittamatta
miten Lontoon filharmoonikoista vyöryy raakaa voimaa
miten Dresden tulvii hyvää tahtoa
miten intialainen oluttehtailija saa sankarin maineen
miten Viro muistaa miehitysajan kuljetuksia Siperiaan
miten poika kurkistelee muurin yli Länsi-Berliinissä 1961
miten Kathrin rakastaa yhä omaa Berliiniään
miten toiset meistä toimivat henkensä kaupalla
miten kuivuudesta kärsivät kantavat vastuun sodan häätämistä
miten pakolaissopimus täyttää kuusikymmentäyksi vuotta
miten Koillisväylästä avautuu kaupallinen reitti Aasiaan
miten Pakistanin mullahit uhkaavat taiteilijaa
miten omantunnonvapautta korostetaan suhteessa seksiin
miten naispapin uutta virka-asua arvioidaan
miten lukea väärin: Saatana lämmitti jalkapallostadionin
miten Santana konsertoi Tampereen stadionilla
miten ruotsalainen dekkaristi uhkaa lopettaa uransa
miten maailma on Sotkan munasta syntynyt
miten ikuista elämää on mahdoton tavoittaa
ennen kuin noutaa manalasta kuolleen neitsyen
…………………………………………………………………………..
Utmärkt – katosi vain pois aikalinjalta ! Monteverdin Orpheus on mielestäni ainoa kuunneltava ooppera. Helppo kehua siis –
Veren odotusta
Odotin verta ja elämän jatkoa
kylmyyden levitessä kehooni.
Se oli jo jättämässä minut.
Sormeenpääni valkenivat, palelin ja silmissä mustui.
Kohta en välittäisi enää mistään.
Miksi se ei jo saavu ?
Vihdoinkin ruuminlämmis,
jonkun luovuttama veri.
Kestävätkö suonet tällaisen elämän virran ?
Odotin hädissäni.
Pussihan on melkein tyhjä.
Kaikki mitä on jäljellä,
tulossa alaspäin putkessa, minulle.
Yöhoitajatar oli jo käynyt tarkastamassa kerran.
Vihdoinkin uusi pussillinen,
lämpenen ja tyynnyn.
Minulla ei ole koskaan ollut näin paljon sihisevää, kuhisevaa ja kiehuvaa verta.
Repii rintaani kuin koivunrisut.
Valtimo hakkaa, sydän lyö ja minä lämpenen.
Valmis taistelemaan joka ikisen veripisaran puolesta.
Koska saan seuraavan pussin ?
Hyvästi manala.
Kuka minut sieltä olisi noutanut ?
Mistä itselleni jumalan
leikkimään korkeimpien tahtojen
ja voimien ehdoilla ?
Kuka ?
Elämä kutsuu.